Itämeren lohen poikaskuolleisuus pahenee - B1-vitamiinin puutos taustalla

Poikaset kasvavat emolta saadun ruskuaisen varassa. Jos mädissä on liian vähän tiamiinia, poikaset kuolevat ruskuaispussivaiheen aikana. 

Itämeren lohen M74-kuolleisuus tulee tänä keväänä kuoriutuvissa lohen poikasissa olemaan edellisvuotta suurempaa, ennustaa Luonnonvarakeskus (Luke).

M74 ilmenee vastakuoriutuneiden poikasten eli ruskuaispussipoikasten oireina ja kuolemisena. Ruskuaispussipoikasten kuolleisuutta aiheuttaa mädin tiamiinin eli B1-vitamiinin puutos.

Syynä tiamiinivarastojen pienuuteen on runsas rasvainen kalaravinto. Lohilla on Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella ollut syötävänä runsaasti nuorta, rasvaista kilohailia.

Simojokeen syksyllä 2016 nousseista emolohista noin kolmanneksen arvioidaan olevan M74-emoja. Niiden jälkeläisistä kaikki tai osa kuolevat ruskuaispussivaiheessa.

Luken M74-seurannassa otettiin Simojoen lisäksi näytteet Iijokeen ja Ruotsin puolelle Uumajanjokeen ja Daljokeen syksyllä kudulle pyrkineistä lohista.

M74-emojen osuus tullee pahimmillaan olemaan jopa yli puolet. Tämä voidaan päätellä lohen mädin tiamiinin pitoisuuksista.

Tiamiinin pitoisuus oli syksyllä 2015 kudulle nousseiden lohien mädissä pienentynyt lähes puoleen edellisvuodesta ja väheni edelleen syksyllä 2016.

Emolohien joukossa oli myös ”kylkiuimareita”, jotka eivät tiamiinin vähyyden vuoksi jaksa uida normaalisti. Tällaisista, kudun lähestyessä tai kutuaikana kyljellään makaavista lohista osa kuoli jo ennen mädin talteenottoa, osa sen jälkeen. Kylkiuimareiden kaikkien poikasten tiedetään kuolevan tiamiinin puutokseen pian kuoriutumisen jälkeen.

”M74-kuolleisuus ei kuitenkaan vielä tänä keväänä yllä 1990-luvun alun pahimpien vuosien lukemiin, jolloin useana vuonna lähes 80 prosenttia ruskuaispussipoikasista kuoli tiamiinin puutokseen”, selventää tutkija Marja Keinänen Lukesta.

Luke on myös selvittänyt särkien kalastuksen merkitystä Itämeren rehevöitymisen katkaisemisessa.