Lisäeristys vaatii tarkan suunnittelun
Heikki Lampinen ja Timo Mäki sahasi ulkovuorilautoja viime viikolla Ilkka Selinummen päärakennukseen Hämeenlinnan Lammilla. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoVanhan puutalon remonttia ja lisäeristämistä suunnittelevalle ensimmäinen tehtävä on tutkia talon rakenteiden ja eristeiden kunto, ohjeistaa rakennusarkkitehti Tiina Valvento Pro Agria Etelä-Suomesta.
Rakenteita avaamalla selviää parhaiten onko mahdollisia kosteus- ja homevaurioita. Jo sahanpurueristeen väristä voi päätellä niiden kunnon. Lisäksi pitää tarkistaa ovatko eristeet painuneet. Ilmavuodot on mahdollista kartoittaa lämpökuvauksen avulla.
Lisäksi on selvitettävä aikaisemmin tehdyt remontit ja niissä käytetyt materiaalit sekä rakenneratkaisut. Onko eristeenä käytetty sahanpurun lisäksi myös muita eristeitä ja onko ilmansulkuna tervapaperi vai höyrynsulkumuovi sekä onko asennukset tehty oikein.
Myös rakenteiden tuulettuvuus on tarkistettava. Esimerkiksi ullakkohuoneissa on varmistettava, että vesikatteen ja eristeen välissä on nykymääräysten mukainen tuuletusrako.
Alkuselvityksen jälkeen tiedetään, kuinka laajalti rakenteita pitää purkaa ennen uusien rakenteiden ja lisäeristyksen asentamista.
”Lisäeristeenä sahanpuru ja kutterinlastu ovat edelleenkin käyttökelpoisia eristeitä, kun riittävästä paksuudesta huolehditaan”, Valvento sanoo.
Toisena vaihtoehtona hän suosittelee puukuitu- eli selluvillaa. Näin rakenteen hengittävyys säilyy ennallaan.
Yläpohjan eristämisen lisäksi selluvilla soveltuu lisäeristeeksi seinien ulko- ja sisäpintoihin joko levymäisenä tai puhallettuna. Tuulensuojalevynä käytetään huokoista puukuitulevyä.
”Uutta ulkovuorilaudoitusta asennettaessa on hyvä asentaa tuuletusväliin laudoituksen ala- ja yläosaan seulaverkot, jotta hyönteiset ja hiiret eivät pääse tekemään taloon pesiään”, Valvento neuvoo.
Jos alapohjassa on niin sanottu rossipohjarakenne, alapohjan riittävästä tuuletuksesta on huolehdittava.
Vanhan talon lisäeristämisessä tarvitaan malttia. Lämmityskuluista ei kannata lähteä hakemaan väkisin säästöjä eristeitä suunnattomasti lisäämällä.
”Matala- ja passiivitalot ovat hyvä suuntaus uudisrakentamisessa, ne ovat muuttumassa energiaa kuluttavista pikemminkin energiaa tuottaviksi yksiköiksi. Vanhaa taloa ei kuitenkaan ole järkevää muuttaa passiivitaloksi”, Valvento toteaa.
”On mietittävä, mitä lisäeristäminen tulee maksamaan ja kuinka pitkällä aikavälillä se maksaa itsensä takaisin. Toiseksi on huomioitava tulevien eristeiden vaikutukset talon rakennusfysiikkaan. Esimerkiksi lisäeristetyn puru- tai hirsiseinän kastepisteen muuttuminen sekä höyrynsulun asentaminen”, hän kertoo.
Lisäeristämisessä voi käydä niin, ettei talon perinteinen painovoimainen ilmanvaihto enää riitä. Tällöin ilmanvaihto pitää hoitaa koneellisesti.
Valvennon mukaan sisäilman laatu pysyy koneellisella ilmanvaihdolla hyvänä, jos sähköä kuluttavia laitteita raaskitaan käyttää suunnitelmien mukaan ja huolehditaan laitteistojen asianmukaisista huolloista ja säädöistä.
TUURE KIVIRANTA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
