TERVEENÄ TYÖSSÄ Lukutoukka
Kävimme viime vuonna Ranskassa Champagnen maakunnassa tutustumassa paikallisiin maisemiin ja juomiin.
Mainittakoon, että ihan oikeassa vanhassa linnassa yöpyminen maksoi sesonkiajan ulkopuolella vähemmän kuin kahden hengen hotellihuone Suomessa.
Erääseen linnaan saavuimme myöhässä puoliltaöin. Meitä odottivat upeasti sisustettu tyhjä ravintola, korkeahattuinen kokki ja linnanrouva tarjoilijan roolissa. Se oli ikimuistoisen herkullinen elämys. Ikkunan takana laidunsivat valkoiset hevoset sumussa. Aamulla linnanherra järjesti meille yksityisvierailun paikalliseen traktorimuseoon.
Kun saavuimme paikan päälle, meitä odotti kourallinen traktoriharrastajia ja pullo kylmää valkoviiniä. Pahasti ruostuneella ranskan kielen taidoilla ja elekielellä keskustelimme traktoreista ja maataloudesta. Jälleen kerran yllätyin, miten paljon viljelijät eri puolella Eurooppaa tietävät Suomesta.
Eräs Monsieur oli perehtynyt suomalaiseen metsätalouteen uudistusvelvoitetta myöten. Suomalaisesta viinintuotannosta hän tiesi enemmän kuin minä. Todennäköisesti hän oli lukutoukka niin kuin minäkin.
Kirja on ollut paras ystäväni aina. Pikkutyttönä istuin joka päivä kirjastossa ja lainasin salaa kirjoja aikuistenkin puolelta. Kesät olivat ihania, kun koulu ei häirinnyt lukemista. Opin jo lapsena, että kirjoista saa tietoa ja elämyksiä vähällä vaivalla ilmaiseksi. Missään muualla ei liene niin hyvää, koko maan kattavaa kirjastolaitosta kuin meillä.
Ihmiset käyttävät nykyään lukemiseen paljon vähemmän aikaa kuin ennen – minä mukaan lukien. Sosiaalinen media nielee minuutteja Molokin kitaansa, eikä käyttöä ole helppo lopettaa, kun sen kerran on aloittanut.
Myös kiireinen elämäntapa verottaa kirjan suosiota. Jos illalla on aikaa lukea vain kymmenen minuuttia, joutuu romaanin aloittamaan alusta melkein joka ilta, koska väsyneenä ei muista, mitä edellisiltana tuli luettua.
Toisin on tietokirjojen kohdalla. Historiaa, ammattikirjallisuutta ja elämäkertoja luen silloin, kun meneillään on kiireinen ajanjakso. Päähän tarttuu muutakin funtsittavaa kuin oman elämän ja työn arkiset huolet.
Lukeminen auttaa melkein kaikkiin vaivoihin. Lukiessa pääsee hetkeksi toiseen maailmaan ja muiden nahkoihin niin, että omiin asioihin saa parantavan perspektiivin.
Viime aikoina olen viettänyt iltaa 1500-luvun soturipaavi
Julius II:n seurassa ja tutustunut radikaalejakin ajatuksia viljelevään suomalaispariskuntaan, joka elää nomadielämää pitkin maailmaa 2000-luvulla.
Lukeminen ei pilaa silmiä vaan avaa ne. Tutkimusnäyttöäkin on saatu siitä, että taide- ja kulttuurielämykset edistävät
hyvinvointia ja mielenterveyttä.
Lukutoukka ei onneksi vielä ole uhanalainen laji Suomessa.
ANNA LASSILA
on lapinjärveläinen
luomuviljelijä, kirjailija
ja perheterapeutti.
perheterapialassila
@gmail.com
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
