Pyhäjoen töyräältä maailmalle
Oulaisissa kasvaneella Liisa Heikkilä-Palolla oli lapsena kova hinku kauneuden perään. Hän ihaili isoäidin puutarhaa, jonka valtaisaa lajikemäärää kyläläisetkin kävivät ihmettelemässä.
Nyt samat mummon suosimat komeat perennat, pionit ja keisarinliljat, kasvavat omassa puutarhassa.
Karjalan Jaakkimasta kotoisin ollut isä työskenteli Rautaruukin työnjohtajana mutta maamieskoulun käyneenä pisti myös talon kaikki maat viljelyksille.
Lapsille oli omat kasvimaat, ja niistä sai kovalla työllä taskurahat.
”Isän mielestä kaikkien piti tajuta, mistä se leipä lähtee.”
Isä ymmärsi myös pikkutytön taipumuksia ja näki vaivaa.
”Kun halusin mennä aikuisten kurssille opettelemaan rottingin punomista, isä tuli minun mukaani ja olimme siellä yhdessä. Isä vaivautui jopa kuskaamaan taidenäyttelyihin Ylivieskaan, kun ei niitä Oulaisissa ollut.”
Heikkilä-Palo on myöhemmin tuottajan työssään paneutunut maiseman kauneuteen, ympäristöestetiikkaan. Oma mielimaisema on yhä lapsuuden kodin ympäristö.
”Kotini oli Pyhäjoen rantatöyräällä hyvin kauniilla paikalla. Siinä maisemassa kasvaa koivuja, tuomia ja pihlajia. Toisella puolella jokea näkyy kirkko ja hautausmaa, johon isä on haudattu.”
TARJA HALLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
