Kun hätä on suurin
Liikenneonnettomuus, tulipalo, itsemurha... Kun vapaaehtoisen ensihuoltoryhmän päivystäjän hälytys piippaa, edessä on useimmiten hätää ja akuuttia avuntarvetta.
”Meidät kutsutaan paikalle silloin, kun on tapahtunut äkillinen ylitsepääsemätön kriisi tai onnettomuus. Esimerkiksi yhtäkkinen nuoren tai nuorehkon henkilön kuolema tai tulipalo”, kertoo Suomen Punaisen Ristin (SPR) Pohjois-Satakunnan ensihuoltoryhmän vetäjä Anja Tunturi.
Ryhmään kuuluu 20 koulutettua vapaaehtoista, joille lähtee tekstiviesti silloin, kun päivystäjään on otettu yhteyttä. Usein tehtävää ryhtyy hoitamaan 2–3 henkilön ryhmä. Tyypillisesti kutsu tulee viranomaisilta, mutta joskus myös yksityishenkilöltä.
”Meitä saavat myös yksityishenkilöt pyytää apuun, jos kyseessä on sellainen äkillinen hätätilanne, että voimme auttaa. Esimerkiksi hautajaisjärjestelyt eivät kuulu meidän toimintaamme.”
Vapaaehtoinen ensihuoltoryhmä toimii viranomaisten tukena hätätilanteissa. Sillä aikaa kun poliiseilla, palomiehillä ja hoitohenkilökunnalla on kädet täynnä kiireellistä työtä onnettomuuspaikalla, vapaaehtoisten tehtävänä on antaa henkistä tukea järkytyksen kokeneille henkilöille.
”Yritämme hakea vastauksia mahdollisiin kysymyksiin. Hoidamme käytännön asioita; huolehdimme, että kriisitilanteessa muistetaan syödä ja juoda. Teemme tarvittaessa ruokaa ja keitämme kahvia. Esimerkiksi tulipalotilanteissa hoidamme majoituspaikan ja vaatteita.”
Silloin kun tarvitaan aineellista apua, ensihuoltoryhmä ottaa yhteyttä SPR:n paikalliseen kotimaanavun yhteyshenkilöön. Tällä on valtuudet järjestää apua, joka kustannetaan järjestön katastrofirahastosta.
Järjestöllä on myös sopimuksia paikallisten liikkeiden kanssa, jotta ruokaa ja muita tarvikkeita päästään hakemaan vaikka keskellä yötä. Toiminta-alueella eli Kankaanpään seudulla ei ole huoltamoa, joka olisi ympäri vuorokauden auki.
Satakunnassa vapaaehtoiset ryhmät ovat osa virallista tukiverkostoa. Maakuntaan perustettiin noin viisi vuotta sitten kattava vapaaehtoisryhmien verkosto. Ryhmät perustettiin sairaanhoitopiirin aloitteesta ja niillä on piirin kanssa sopimus, joka velvoittaa muun muassa päivystykseen.
Kun apua tarvitaan, vapaaehtoiset ja keskussairaalan ammattiauttajat sopivat yhdessä, kuinka kriisiapu hoidetaan. Usein vapaaehtoiset ovat paikalla nopeammin kuin keskussairaalan väki, joka tulee yleensä Porista. Jälkihoito on terveyskeskusten vastuulla.
Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitä, että SPR:n ryhmään kuuluvat eivät saa työstään palkkaa. Matkakorvaukset heille maksetaan.
”Monella ryhmäläisellä on taustalla omia aika rankkoja kokemuksia. He ovat tulleet vapaaehtoistoimintaan mukaan ehkä sen vuoksi, että ovat itse saaneet joskus apua.”
Tunturi on koulutukseltaan hotellivirkailija. Nykyään hän on yrittäjä ja toimii kouluttajana.
”Meillä on terveydenhoitoalan ammattilaisia, maanviljelijöitä, autonkuljettajia, kaupan alan ihmisiä ja yrittäjiä. Ja mukana on kaksi miestä, siitä olemme iloisia.”
Kaikilla toiminnassa mukana olevilla on vaitiolovelvollisuus. Samoin tehtävät pyritään hoitamaan niin, että oman kunnan hälytykset hoitaa joku muualla asuva kollega, etteivät autettavat olisi liian tuttuja.
Tunturin luotsaama ryhmä palkittiin viime lauantaina vuoden valtakunnallisena pelastajana.
Vapaaehtoiset auttajat joutuivat huhtikuussa kovaan paikkaan, kun laskuvarjohyppääjiä kuljettanut pienkone putosi Jämijärvellä. Onnettomuudessa kuoli kahdeksan henkilöä, ja paikalle saapui runsaasti onnettomuuteen joutuneiden läheisiä.
Komennus oli rankka kaikille pelastustöihin osallistuneille.
SPR:n keskustoimisto järjestää edelleen työnohjausta paikalla olleille auttajille. Koulutuksen avulla vapaaehtoiset pystyvät purkamaan omia kokemuksiaan. Teflonpintaa kun ei ole kenelläkään, ei edes poliiseilla.
”Onnettomuuden jälkeen tuntui hyvältä, kun televisiossa haastateltu poliisi kiitti sitä, että myös heidän jaksamisestaan huolehdittiin.”
Tunturi antaa ryhmälleen tunnustusta saumattomasta yhteistyöstä.
”Tämä ryhmä toimii tosi upeasti. Toiminta onnistuu, kun luottamus on kunnossa. Myös omista asioista pitää uskaltaa puhua. Jos omassa elämässä asiat eivät jostain syystä ole kunnossa, ei voi mennä auttamaan muita. Se pitää uskaltaa sanoa.”
HANNA LENSU
Moni
ryhmäläinen
on tullut vapaa-
ehtoistoimintaan
mukaan sen
vuoksi, että
on itse saanut
joskus apua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
