KIRJA Käännöskukkasia ja kauniita kuvia
Myönnetään: suhtaudun epäilevästi puutarhakirjoihin, jotka on ”sovellettu” tai ”suomennettu” Suomen oloihin.
Syynä on se, että soveltajan eli käytännössä kääntäjän on oltava yhtä hyvä puutarha-asiantuntija kuin alkuperäisen kirjoittajan. Siinä vesittyy ajatus alkuperäisen kirjoittajan erinomaisuudesta tai herää epäilys soveltamisen kunnollisuudesta.
Tämä mielessäni tartuin ruotsalaisten Eva Robildin ja Görgen Perssonin Perennat kotipuutarhassa -kirjaan, jonka on Suomen oloihin suomentanut Hannele Vainio, puutarha-alan koulutuksen saanut kirjoittaja. Hyvä niin, ja onneksi Ruotsikin on sentään aika pohjoisessa.
Kirja kertaa perusasiat, kuten maaperän ja kasvien hoidon, mikä on alan harrastajille melko turhaa mutta mitä ei kai voi välttää, kun puutarhaoppaasta puhutaan.
Tekstissä on paljon itsestäänselvyyksiä ja kökkö käännöskieli häiritsee kautta kirjan: ”violetti sijoittuu sinisen ja punaisen väliin”, ”kivikkoryhmä voi näyttää monenlaiselta”, ”keltainen ei ole rumaa” ja ”leudot, vähälumiset talvet ovat yhä yleisempiä”. Ovatko?
Perennoja ryhmitellään eri tavoin: kesän etenemisen ja kasvien kukinnan, värien ja maaperän ja kasvupaikkojenkin mukaan. Esittelyt on kuitenkin tehty melko sekavasti ja limittäin, mikä vaivaa lukijaa.
Käsikirjaksi tästä oppaasta ei ole myöskään siksi, että vaikka kasveista on hyvät pikaluettelot latinankielisine nimineen kasvupaikan, korkeuden, värin ja vaativuuden suhteen, puuttumaan jäävät kasvuvyöhykkeet ja kunkin kasvin yksilökuvaus muutamia ”kasvimuotokuvia” lukuunottamatta.
Kuvat sen sijaan ovat ihanan aurinkoisia ja herkullisia, ja houkuttavat möyhimään. Plussaa myös kasviryhmien pohjapiirroksista. Ehkä kiinnostavinta antia ovat yhdeksän ruotsalaisen kotipuutarhurin kertomukset omien puutarhojensa kehittymisestä.
Sopii lisämausteeksi äidin kirjahyllyyn, mutta ei perheen ainoaksi puutarhakirjaksi.
EIJA POUTANEN
Eva Robild ja Görgen Persson:
Perennat kotipuutarhassa.
208 sivua. Otava.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
