Suomalaisten pakkautuminenisoihin kaupunkeihin jatkuu
Suomalaisten muuttoliikettä tutkinut Timo Aro sanoo, että agraari-Suomen perinteestä vuosikaudet kummunnut ihanne omasta talosta kaukana keskuksista alkaa siirtyä historiaan.
Aro toimii tällä hetkellä Porin kaupungin kehittämispäällikkönä.
”Ensimmäistä kertaa nuorten ja vanhempien ikäryhmien arvot ja tottumukset poikkeavat toisistaan. On kasvamassa urbaani sukupolvi, jonka juuret eivät enää ole maalla”, Aro kertoo.
Se näkyy muun hänen mukaansa muassa siinä, ettei kesämökkiä enää pidetä itsestään selvänä tavoittelun kohteena. Se on vain yksi valinta muiden joukossa.
Aro on äskettäin julkaissut viiden vuoden ajalta tehdyn perusteellisen muuttoliikeselvityksen. Siitä käy ilmi suomalaisten pakkautuminen vähitellen Etelä- ja Lounais-Suomeen.
Suurten kaupunkiseutujen alueella asuu jo 4,8 miljoonaa ihmistä eli 90 prosenttia väestöstä.
Suomen vetovoimaisimmat kunnat ovat Helsinki, Tampere, Oulu, Turku ja Kuopio. Kaupunkien kasvaessa muu Suomi vähitellen autioituu: peräti kaksi kolmasosaa kunnista on muuttotappiollisia.
”Ihmiset hakeutuvat sellaisiin paikkoihin, joissa ovat eläneet lapsuutensa tai nuoruutensa. Mitä useampi on elänyt koko ikänsä kaupungissa, sitä harvemmalla on enää juuria maaseudulla ja hinkua muuttaa sinne”, Aro selittää.
Muutamien kokonaisten maakuntien ja maakuntakaupunkien nettomuuttotappioita selittää elinkeinoelämän rakennemuutos. Kun tuotantolaitoksia suljetaan ja koulutuspaikkoja supistetaan, ihmisiä muuttaa pois Raahen, Salon, Imatran, Varkauden, Kotkan ja Kouvolan kaltaisista kaupungeista.
”Ne ovat olleet riippuvaisia yhdestä tai kahdesta vientivetoisesta toimialasta”, Aro perustelee eikä ole täysin vakuuttunut biotalouden tuomasta pelastuksesta monillekaan paikkakunnille.
”Paljon toiveita sen varaan laitetaan, mutta tavallisten ihmisten on vaikea hahmottaa, miten ne työpaikat konkreettisesti syntyvät”, Aro pohtii.
Nykynuorille paikkakuntien maineella on myös isompi merkitys kuin on ollut esimerkiksi suurten ikäluokkien ihmisille.
”Ennen niin sanotut kovat tekijät, kuten työn saatavuus, liikenneyhteydet ja koulutuspaikkojen tarjonta sanelivat muuttoa. Nyt pohditaan sitä, onko paikkakunnalla kiva olla, mitä siellä voi harrastaa ja millaisia mielikuvia se synnyttää.”
2000-luvulle tyypillisenä piirteenä on asutuksen vyöhykemäinen kehitys isoja kaupunkeja yhdistävien moottoriteiden ja ratojen varteen. Paras esimerkki on Helsingin ja Tampereen välisten paikkakuntien menestys.
”Ihmisille on erittäin tärkeätä päästä liikkumaan mahdollisimman sujuvasti kodin ja työpaikan väliä.”
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
