KALAJUTTU Aamukalassa

Istun pikkusiskon kanssa paatin kokassa. Isä on käärinyt meidät vilttiin. Merestä nousee usva, aurinko on nousemassa. Meri haisee suolalle ja levälle. Pennu-keskimoottori putputtaa. Tunnen, kun puinen runko tärisee allamme sen tahtiin.

Lähestymme Kuljumaata. Kesäisin siellä laiduntaa sonneja. Kun olimme siellä mustikassa, piti heti juosta paattiin, jos näki liikettä. Mamma sanoi, että sonni voi tappaa.

Isä istuu keskipenkillä ja ohjaa peräsintä pitkillä, oransseilla naruilla. Hän sammuttaa Pennun ja soutaa kohon viereen. Se on tosi vanha, ruskea ja täynnä mustia koloja. Pappa sanoo, että se on aitoa korkkia. En tiedä, mitä se korkki on. Se kelluu ja haisee kummalliselle.

Isä kokee verkkoja, irrottaa ahvenia verkosta ja heittää ne keskipenkin sumppuun. Isä laittaa sumppuun tulpan ja pumppaa sinne vettä pumpulla. Se on jännän näköinen. Mustan pitkän putken sisällä on keppi. Kun isä vetää kepistä muutaman kerran, putkea pitkin nousee vettä.

Ahvenia tulee vain muutama. Isä manailee ja päättää siirtää verkon. Hän kerää sen puikariin ja soutaa toisella kädellä venettä. Pelkään, että isä putoaa. Hän nostaa verkon saaviin ja soutaa lähemmäs rantaa.

Verkossa on levää, sellaista ruskeaa. Isä repii sitä pois samalla, kun laskee verkkoa uudestaan.

Minua palelee, pikkusisko liikehtii vieressä. Kokassa on epämukavaa, vaikka isä on laittanut allemme pehmusteeksi sadetakin. Kalat loiskivat sumpussa, joku niistä loiskauttaa vettä nenälleni kun isä avaa sumpun.

Isä kieputtaa käynnistysköyden Pennun kiekon ympärille ja vetää moottorin käymään. Se ei koskaan käynnisty ensimmäisellä kerralla. Kohta kuulen putputuksen ja haistan bensan, se haisee minusta hyvälle.

Isä seisoo keskellä paattia ja tähystää seuraavaa kohoa. Se kelluu aalloissa, siihen on kertynyt vaahtoa. Vaahto on jännää, se on välillä ihan ruskeaa. Mietimme usein siskon kanssa, mistä se vaahto tulee?

Isä sammuttaa koneen ja onkii kohon haaviin. Verkko on pitkä, se ei meinaa mahtua puikariin. Siinä on paljon roskaa, sitä ruskeaa ja sellaisia pitkiä, vihreitä. Isä manailee verkon likaisuutta, kun hän nostaa sen kaksin käsin veneeseen. Verkossa on vain pari kalaa.

Lähdemme takaisin Pitkänkariin. Pappa istuu laiturilla risti-istunnassa. Hän polttaa piippua. Vieressä on pullo Koskenkorvaa. Pappa ottaa meidät vastaan laituriin ja sitoo köyden pollariin. Pappa on tosi vanha, se on ollut kahdessa sodassa. Sillä on henkselit, ja se nauraa aina.

Isä nostaa meidät laiturille ja vetää ahvensumpun esiin laiturin alta. Sen kansi on jännä. Isä avaa narut ja liuttaa sen auki. Isä ottaa kaloja veneen sumpusta ja sujauttaa ne isoon sumppuun. Pitää olla tarkkana, ettei ahvenet karkaa. Ne ovat kovia sätkimään ja pomppimaan.

Isältä karkasi kerran perattu lahna. Isä oli huuhtomassa sitä meressä perkuukalliolla, kun lahna luiskahti irti ja sätki karkuun. Isä meinasi, ettei se kovin kauas päässyt. Ei sitä löytynyt, vaikka kävin paatista tähystämässä.

Kerran isää puri hauki peukaloon, kun sitä yritettiin irrottaa verkosta. Siitä tuli paljon punaista verta. Minä itkin, se näytti pelottavalta. Isä sanoo, että haukia pitää varoa, niillä on terävät hampaat. Minä en enää uskalla koskea kaloihin, mutta sisko uskaltaa ottaa ahvenen käteen.

Menemme tupaan, sisko, setä ja täditkin ovat jo siellä. Mamma paistaa lettuja puuhellalla, ne on maailman parhaita. Syön lettuja ja mansikkahilloa, mutta en jaksa kuin kaksi. Pikkusisko pyytää aina vain lisää. Se on syönyt ainakin viisi. Lopulta mamma ei enää uskalla antaa enempää. Se sanoo että sisko halkeaa.

Pappa istuu kiikkustuoliin. Kiipeän pitkälle puiselle valkoiselle sohvalle, jonka sisältä voi avata sängyn. Olen kerran nukkunut siinä.

Mamma sanoo, että tänään nukumme hetekassa. Sen alta vedetään laatikko, jossa nukumme siskon kanssa. Isä nukkuu yläosassa. Minua pelottaa, että se putoaa meidän päällemme vielä joskus.

Yksi täti nukkuu puusohvassa, yksi tuvan toisella sohvalla ja setä saunakamarissa. Mamma siunailee, että jos vielä joku tulee, täytyy niiden nukkua veneessä.

MARI HEIMALA

Parainen

Avaa artikkelin PDF