Kävellenkohti Lontoota
TAIVASSALO (MT)
Taivassalolaisen pikkukuppilan taaimmassa pöydässä istuu iloinen ja intoa puhkuva huippu-urheilija. Aamun kova treeni on takana ja iltapäivän ohjelmassa on pyörälenkki, mutta ulkona tihuttaa. Sade ei sinällään haittaa, mutta tekee tien liukkaaksi, Anne Halkivaha miettii.
Halkivaha valittiin ensimmäisten joukossa Suomen olympiajoukkueeseen. 20 kilometrin kävelyn B-raja 1.38 alittui lähes minuutilla toukokuussa, mikä avasi ovet kisoihin.
Oripääläisen sikatilan pihalta on pitkä matka Lontooseen. ”Isot ympyrät hieman huimaavat, mutta eivät pelota.” Halkivaha osallistui hiljan kävelyn maailmancupin osakilpailuun Venäjällä, missä vastassa olivat maailman huiput.
Venäläiset veivät kirkkaimmat mitalit ja voittaja käveli 20 kilometriä puoleentoista tuntiin. Halkivaha on tyytyväinen suoritukseensa. Oma ennätys jäi minuutin päähän. ”Maailman kärkeen on matkaa, mutta ei se ylivoimaisen kaukana ole.”
Halkivaha aloitti systemaattisen kävelyharjoittelun vasta vuosi sitten. Samalla valmentajaksi tuli entinen huippukävelijä Reima Salonen. Isä-Erkki hallitsee kestävyysvalmennuksen, mutta kävely on tekniikkalaji, joka vaatii erikoisosaamista, tytär hymyilee.
Viime syksy meni kävelyn hiomiseen. Kaikki harjoittelut tehtiin tekniikan ehdoilla ja tulosta on syntynyt. Ennätys on parantunut vuodessa liki neljä minuuttia.
Kilpakävely on armoton laji, jossa epäpuhtaasta kävelystä rangaistaan. Kolme varoitusta johtaa hylkäämiseen. Halkivahan kävely on tyydyttänyt tuomareita. ”En ole saanut koskaan varoitusta ja keskeyttämisiäkin on vain pari. Toisella kerralla pohje kramppasi.”
Toinen samanlainen neljän minuutin parannus ja maailman kärki alkaa lähestyä. Voimaharjoittelua ei ole edes aloitettu, Halkivaha sanoo.
Naisella riittää halua tavoittaa maailman kärkikävelijät. ”En minä tähän yhden vuoden takia ryhtynyt.” Aikaa on. Halkivaha on 26-vuotias, kun huippukävelijät ovat usein kolmekymppisiä.
Halkivaha on ponkaissut kotimaan kärkikävelijäksi kuin varkain. Nuorena hän keskittyi kilpahiihtoon ja kesäisin kävely sopi harjoitteluohjelmaan, mutta surkeat lumitalvet tekivät hiihtämisestä etelässä hankalaa. Hiihtoa hän ei ole jättänyt, se on osa talviharjoittelua.
Kävely on tuntunut mukavalta pienestä pitäen. Oripään urheilukentän harjoituksissa Liinojan Pertin opastuksella kokeiltiin kaikenlaista. ”Moukariakin olen heittänyt ja kuulaa työnsin piirikunnallisissa. Käveltiinkin. Koulun välitunnit pelattiin kaikenlaista.”
Monipuolisesta urheilutaustasta on hyötyä. Urheiluvammoja ei ole tullut ja harjoittelu on sujunut ongelmitta.
Halkivahan mielestä maatilalla asumisesta on ollut etua kilpauralle ainakin siinä mielessä, että tilalla riittää tekemistä ja asioihin pitää oppia tarttumaan. Vanhemmat istuttivat mansikkaa, jotta kolmelle tyttärelle saatiin kesäksi tekemistä.
Isosisko Minna ja pikkusisko Jenni harrastavat myös aktiivisesti urheilua ja kävelyä. Sisarukset ovat voittaneet kolmesti peräkkäin kävelyn SM-viestin.
Halkivahan mukaan kotona ei koskaan pakotettu urheilemaan, kannustettiin toki ja aina löytyi tukija ja kuski, kun piti lähteä kisoihin. Reilun viiden kilometrin päässä olevalle kentälle pyöräiltiin yhdessä kylän nuorten kanssa.
Lontoo siintää mielessä ja ajatukset on keskitetty sinne. ”Ovat olleet siitä saakka, kun valinta varmistui.” Juhannuksena hän jäi virkavapaalle Turun Kelasta. ”Kuukausi täysipäiväisenä urheilijana on tuntunut ihanalta. Tätä olen aina halunnut tehdä.”
Naisten 20 kilometrin kävelijät säntäävät matkaan lauantaina 11. elokuuta klo 17. Äiti ja isä ovat kannustamassa kilometrin mittaisen kävelyareenan reunalla. Molemmat pääsivät mukaan, kun sikalaan saatiin lomittaja, Halkivaha kertoo silmät loistaen.
”Sateinen ja suhjuinen keli sopii minulle, mutta Venäjän kisa osoitti, ettei hellekään haittaa.”
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
