PASSIPAIKALLA Loistava Jutta Urpilainen

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on tällä hetkellä selkeästi kuumin nimi puoluejohtajien katraassa. Sosialidemokraatit on ainoa porukka, joka on selkeästi nostanut kannatustaan eduskuntavaaleista. Ykkössija vaaleissa on hyvin mahdollinen.

Menestyksen ehto on omien vahvuuksien hyödyntäminen, olkoon sektori miten kapea tahansa. Jutta Urpilaisen kyky on valitun linjan rohkea, jopa silmitön puolustaminen.

Urpilainen on tällä hetkellä ainoa puoluejohtaja, joka pystyy ja uskaltaa nostaa teeman keskusteluun. Urpilainen yllyttää kuntia ohittamaan kilpailutuksissa veroparatiisiyhtiöt. Kilpailuministeri Lauri Ihalainen ilmoittaa, että se on laitonta. Kansa pohtii innoissaan, kumpi demari on oikeassa.

Veroparatiisikeskustelu osoittaa, että Urpilaisella on hyppysissään muiden poliitikkojen kadehtima taito kääntää omat möhlimisensä hyökkäysaseeksi.

Vuosi sitten Ulla-Maj Wideroos (r.) huolestui eduskunnan kyselytunnilla kansainvälisten yhtiöiden veronkierrosta. Valtiovarainministeri Urpilainen vastasi, että ainakin Mehiläinen on maksanut veronsa Suomeen asianmukaisesti.

Samaan aikaan Keskisuomalaisen toimittaja Lauri Martinmäki paljasti, että Mehiläinen keräsi Suomessa voittoa lähinnä lääkäripalkkioiden Kela-osuuksista eli suoraan veronmaksajilta kymmeniä miljoonia. Siitä Mehiläinen maksoi Suomeen veroa korkeintaan muutamia prosentteja.

Asiaan palattiinkin viikon kuluttua kyselytunnilla uudelleen. Urpilainen oli poissa mutta pääministeri Jyrki Katainen (kok.) lupasi hänen puolestaan, että veronkierron korjaava lakiesitys tulee muutamassa kuukaudessa.

Lakiesitystä on valmisteltu Urpilaisen ministeriössä vuoden päivät. Yhä se luvataan lähikuukausina.

Urpilainen kehuskeli, ettei eduskunnassa ole tätä ennen yhdeksään vuoteen puhuttu veroparatiiseista. Edellisen hallituksen oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) tuohtui häpeämättömästä väitteestä aiheellisesti.

Esimerkiksi 2010 veroparatiiseista puhuttiin paljonkin, vaikka demarien ykkösketju loisti poissaolollaan. Suomi solmi silloin koko joukon tiedonvaihtosopimuksia veroparatiisimaiden kanssa.

Sopimukset tuotiin saliin yksitellen. Erityisesti Monacosta ja Andorrasta puhuttiin paljon Erkki Pulliaisen (vihr.) ja Kimmo Kiljusen (sd.) johdolla. Molemmat putosivat eduskunnasta. Veroparatiisien jahtaaminen ei silloin kansaa kiinnostanut, vaikka suomalaista rahaa vuotaa veroparatiiseihin paljon enemmän kuin Kreikan tukeen. Timo Soini (ps.) oli parempi silmänkääntäjä.

Kimmo Kiljusen tahaton erityiskyky on tehdä jokaisesta tärkeästä asiasta naurettava. Media pakeni lehteriltä, kun edustaja Kiljunen avasi suunsa.

Nykyhallituksen suuria ansioita on, että se hylkäsi kehtoonsa Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen mahdottoman sekavan vaalilain. Sen hintana vaalipiirirajat murjovat Savon ikivanhat heimorajat.

Erityisesti SDP:n ryhmänjohtaja Jouni Backman oli suruissaan, kun hänen hallintoministerikautensa supersaavutus, Itä-Suomen suurlääni murskattiin tässäkin yhteydessä. Backmanin ympäristöministerikauden suuri haave, rantojen yhteissaunat, ei koskaan noussut jalalle.

Vuonna 1906 yksikamarinen eduskunta syntyi nimenomaan kompromissiksi puolue- ja alueellisen edustavuuden välille. Alueellisen edustavuuden vuoksi vaalipiiristä valittiin korkeintaan 20 edustajaa. Vaihtoehtona olisi ollut parlamentin toinen kamari Yhdysvaltojen senaatin tapaan.

Vähitellen puolueet ovat kahmineet yhä enemmän valtaa ja nyt ne haaveilevat täydestä diktatuurista. Hallitus ajaa suuria vaalipiirejä ja oppositio peesaa. Perussuomalaiset väläyttivät täyttä puoluediktatuuria eli koko maata yhdeksi vaalipiiriksi. Keskustan Seppo Kääriäinen olisi halunnut muotoilla koko maan vaalipiirit kerralla, kun nyt vain Itä-Suomea yhdisteltiin.

Avaa artikkelin PDF