Made on kylmien vesien salaperäinen kala: Sokeus ei haittaa, lämpö tappaa

Made viihtyy kirkkaissa, runsashappisissa vesissä. Hyvin moni made on loiskaihin sokeuttama. Kuva: Kimmo Haimi

Made on Suomen vesien alkuperäinen kalalaji. Se saapui heti jääkauden jälkeen, makeavetisen Baltian jääjärven kaudella, 11 500–15 000 vuotta sitten.

"Baltian jääjärvi oli todella kylmä, Itämerta edeltänyt ensimmäinen vaihe. Mateet olivat olleet jääkauden ajan jäätä paossa etelässä tai kaakossa. Kun sulavesistä tuli jokia, se pääsi siirtymään pohjoiseen", sanoo professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksen akvaattisten tieteiden osastosta.

Made on levittäytynyt koko pohjoisen pallonpuoliskon manneralueiden sisävesiin.

"Eri mantereilla mateesta on oma alalajinsa, Euroopassa, Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa. Ne ovat niin pitkään olleet erossa toisistaan, että eroja on tullut. Edelleen ne ovat kuitenkin samaa lajia."

Atlantin saarilla madetta ei tavata. "Se ei pysty levittäytymään suolaisten merien kautta."

Suomen vesissä madetta tavataan sisävesien ohella myös merenrannikon murtovesissä.

"Made kestää murtovedenkin, mutta Suomen rannikko­vesissä mateelle tärkeimmät kutupaikat ovat joissa ja jokisuissa ja jossain määrin merenlahdissa. Mieluiten se kuitenkin nousee kutemaan suolattomaan ja virtaveteen", Lehtonen sanoo.

Made on siinä määrin kylmien vesien kala, että myös sen kutu ajoittuu sydäntalveen. Se on sisä­vesissä härkäsimpun lisäksi ainoa talvella kuteva kalamme.

Parhaillaan ensimmäiset mateet ovat aloittamassa kutuaan eteläisessä Suomessa. Kutu etenee etelästä kohti pohjoista ja jatkuu paikoin jopa maaliskuuhun.

Kutuaikana aikuisia mateita tapaa matalistakin vesistä, mutta kesäksi ne siirtyvät kylmiin syvänteisiin. Leimallisesti made on kylmien vesien ja talvi­kauden kala. Se paitsi kutee talvella, myös kasvaa kylmänä vuodenaikana nopeammin kuin kesällä.

Kesällä matalissa vesissä on mateelle liian lämmintä.

"Mateen aineenvaihdunta on niin vilkas, että kun se joutuu liian lämpimään, se joutuu ylikierroksille, eikä kala kestä sitä", Lehtonen mainitsee.

Yksittäinen made tuottaa kudussa satojatuhansia, jopa yli miljoona mätimunaa. Ominaisuus on tyypillinen turskakaloille.

Koirasmateet ovat suku­kypsiä 3–4-vuotiaina ja naaraat vuotta vanhempina.

"Made tuottaa sukutuotteita yli 20 prosenttia omasta painostaan vuodessa. Se vaatii paljon energiaa. Made lisääntyy vuosittain ja vanhimmat tunnetut mateet ovat olleet hiukan yli 20-vuotiaita", Lehtonen sanoo.

Mateelle on tyypillistä paitsi sukusolujen suuri määrä, myös suurikokoinen maksa.

"Maksa voi olla jopa yli 10 prosenttia mateen painosta. Vuoden aikana maksan ja sukurauhasen koko vaihtelevat", Lehtonen kertoo.

"Kudun jälkeen mateen ravinnostaan talteen ottama energia menee paitsi lihaksiin myös maksaan. Kun sukusolut alkavat kehittyä, osa niihin tarvittavasta energiasta otetaan maksasta. Kun sukurauhaset ovat syksyllä kasvaneet, maksa on suhteessa pienentynyt."

Aikuinen made on kalaa syövä peto.

"Kala on aikuiselle mateelle ainoa riittävän ravitseva ravinto, jolla se pärjää", Lehtonen sanoo.

Haukeen verrattuna made on kalanpyytäjänä hidas. Lisäksi noin puolet aikuisista mateista on sokeutuneet silmien loiskaihin vuoksi.

"Tutkimuksessani sokeat mateet olivat yhtä pulskia kuin näkevätkin. Ne aistivat pimeässä paitsi haju- myös tuntoaistilla, jonka aistinelimiä ovat alaleuassa oleva viiksimäinen tuntoelin ja yksi vatsaevän ruodoista", Lehtonen kertoo.

Kalansyöjäksi made kehittyy vähitellen.

"Pieninä mateet syövät kaikenlaisia selkärangattomia pohja­eläimiä, katkoja ja äyriäisiä, mutta kaiken aikaa kalan osuus kasvaa."

"Petokalaksi se kehittyy saavutettuaan noin 20 sentin pituuden eli 3–4-vuotiaana."

Lehtonen haluaa puhdistaa mateen mainetta kovana mäti­rosvona.

"Made ei syö siian ja muikun mätiä siinä määrin kuin väitetään. Siian ja muikun mäti painuvat pohjaan. Siellähän ovat melkein kaikki nämä pohja­kalat, jotka mielellään syövät mätiä, kun sitä löytävät", Lehtonen toteaa.

Mateen mäti puolestaan kelluu juuri pohjan yläpuolella.

"Made selviytyy, vaikka osa mädistä ja poikasista tuleekin syödyksi. Kun niitä on paljon, kalakannat säilyvät."

Aivan kaikesta madekaan ei selviydy. Saasteet, ilmastonmuutos ja vesien lämpeneminen uhkaavat kirkkaissa, kylmissä vesissä viihtyvää kalaa.

"Meren rannikolla mateella on monin paikoin lisääntymishäiriöitä. Varsinkin Perämerellä niitä on raportoitu aika paljon, mutta myös etelämpänä. Syy siihen ei ole vielä selvinnyt", Lehtonen sanoo.

Happamien sulfaattimaiden valumavedet puolestaan tappavat mateen kuoriutuvia poikasia.

"Pohjanmaalla on havaittu sulfaattipitoisuuksien vuoksi eniten kalakuolemia, mutta kyllä niitä havaitaan muuallakin. Mateen poikaset ovat niin pieniä, ettei niiden kuolemia helposti havaita. Tilanne huomataan sitten, kun saalismäärät romahtavat", Lehtonen havainnollistaa.

Jos mateella on vaikeuksia Suomessa, Keski-Euroopassa mateen tilanne on Lehtosen mukaan tällä hetkellä monin paikoin hälyttävä.

"Made vaatii puhdasta, happipitoista vettä. Mäti kehittyy pohjalla. Jos siellä on heikko happitilanne ja pohjalla on happea kuluttavaa eloperäistä ainesta, made on ensimmäisten häviäjien joukossa. Keski-Euroopassa Hollannissa ja monin paikoin Saksassa ja Ranskassa made on todella vähentynyt rajusti."