VIERASKOLUMNI Venäjän voimapolitiikka, Eurooppa ja Suomi
Elokuussa 1914 valot sammuivat Euroopassa. Viikko sitten tuli kuluneeksi sata vuotta ensimmäisen maailmansodan syttymisestä. ”Yksittäinen tapahtuma”, Itävallan arkkiherttua Frans Ferdinandin murha Sarajevossa, laukaisi tapahtumaketjun, jonka seurauksena tapatettiin miljoonia nuoria miehiä enimmäkseen erisorttisen nationalismin nimissä.
”Yksittäinen tapahtuma”, malesialaiskone MH17:n alas ampuminen venäläismielisten separatistien toimesta, on kärjistänyt Ukrainan kriisiä. Itä-Ukrainassa käydään kuumaa sotaa ja pakotteet laajenevat. On varauduttava pitkäänkin jännitteiseen aikaan, mutta vältettävä pahempi.
Venäjä on ollut valmis käyttämään voimapolitiikan keinoja ja ryhtynyt horjuttamaan Ukrainan valtiollista yhtenäisyyttä. Tämä ei istu kylmän sodan jälkeiseen eurooppalaiseen turvallisuusjärjestykseen, joka perustuu siihen varsinkin pienille valtioille tärkeään periaatteeseen, että voima ei ole ainoa oikeus. Suomelle on tärkeää, että Ukrainan kriisissä sekä EU että Suomi toimivat yhtenäisesti ja johdonmukaisesti.
Kukaan tolkku eurooppalainen ei olisi halunnut laajentaa Venäjään kohdistuvia taloudellisia pakotteita, koska niistä kärsii paitsi Venäjä myös Eurooppa. Valitettavasti Venäjän johto ei vain ole jättänyt EU:lle paljon valinnanvaraa. Mitä seurauksia olisi siitä, jos Eurooppa ei lainkaan reagoisi Venäjän tekemiin kansainvälisen oikeuden loukkauksiin ja Ukrainan valtiollisen yhtenäisyyden horjuttamiseen? Kuka seuraavaksi?
On syytä olla vähättelemättä pakotteiden ja vastapakotteiden vaikutuksia Suomen kansantalouteen. Varsinkin elintarviketeollisuus uhkaa joutua vakaviin vaikeuksiin. Suomen valtion ja EU:n on tässä tultava vastaan tätä ilman omaa syytään vaikeuksiin joutunutta alaa.
Suomalaisten elintarvikkeiden makuun tottuneet pietarilaiset ovat tietysti aina tervetulleita ruokaostoksille Suomeen, niin kuin epäilemättä tulevatkin. Lappeenranta ja muu Kaakkois-Suomi ottanevat tästä vaarin.
On toisaalta hyvä muistaa, että Venäjän talouskasvu lähes pysähtyi jo toista vuotta sitten. Kasvun edellyttämät uudistukset ja investoinnit ovat tekemättä. Talouspakotteet ja markkinavoimat yhdessä heikentävät edelleen maan talouden näkymiä. Varsinkin pankki- ja rahoitusjärjestelmään sekä energiasektorin teknologiainvestointeihin kohdistuvilla pakotteilla on väistämättä vaikutusta Venäjän talouteen.
Venäjän voimapolitiikka on virittänyt suomalaisten parissa keskustelua myös mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Tämä on ymmärrettävää, vaikka valtiojohdon linjauksissa onkin ollut viisasta välttää Suomen osalta äkkinäisiä liikkeitä nyt vallitsevassa epävakaassa tilanteessa.
Pidin kevättalvella kansallisen veteraanipäivän pääjuhlassa Mikkelissä puheen, jossa korostin sitä, että aikamme levottomassa maailmassa kaivataan jatkuvaa turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksen arviointia ja siinä yhteydessä on luonnollista punnita, miten myös Suomen kehittyvää Nato-yhteistyötä jatkossa muovataan.
Presidentti Sauli Niinistö puolestaan käynnisti kesäkuussa Kultarannassa onnistuneesti keskustelun Suomen turvallisuudesta. Kultarannan keskustelujen olennaisin johtopäätös oli mielestäni se, että Suomen turvallisuuspolitiikasta ja puolustuksesta on tehtävä kattava kokonaisselvitys. Ajatus näyttää saaneen viime aikoina laajaa tukea.
Presidentin tarjoamasta syötöstä myös puolueiden tulee jatkaa näkemystensä kirkastamista Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. On kyse Suomen oikeudesta harkita itse oma parhaansa.
Nyt ei ole valmiiden johtopäätösten esittämisen aika, eikä myöskään hiljaisuuden komentamiseen paikka. On Suomen etu pitää yllä asiallisesti virinnyttä keskustelua. Myös siksi, että lähinaapureistamme ja kauempaakin seurataan tarkkaan Suomen sisäistä mielipiteidenvaihtoa.
olli rehn on
Euroopan parlamentin varapuhemies
olli.rehn@
europarl.europa.eu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
