Demarit nahkurin orsilla
Paavo Lipposen (sd) kepu-kauna huipentui Anneli Jäätteenmäen (kesk) pakkoeroon pääministerin paikalta 2003. Jäätteenmäki paljasti ex-pääministeri Lipposen Suomen linjan vastaiset salaiset Irak-sotaneuvottelut USA:n presidentin kanssa. Lipposelle ei käynyt kuinkaan. SDP:n alamäki sen sijaan sai lisävauhtia nahkurin orsille.
SDP:n gallup-kannatus on nyt noin 16 prosenttia eli alempana kuin koskaan. Syinä alamäkeen puolue-eliitti selittää hallitusvastuulla ja muulla höpinällä. Syyt ovat syvemmällä.
Yksi keskeisimmistä syistä on Lipposen kaudesta, 1990-luvun puolivälistä tähän päivään jatkunut oikeistopolitiikka.
Muistelmissaan Lipponen kertoo tykönään käyneensä ”ankaraa poliittis-filosofista pohdintaa”. ”Aatteellinen kehitykseni huipentui Lahdessa 10.10.1978 pitämääni puheeseen.”
”Linjan kirkastus” -puheessa Lipponen ilmoittautui kapitalistisen sekatalousjärjestelmän vankkumattomaksi kannattajaksi.
Aarno ”Loka” Laitinen uutisoi seuraavana päivänä Lipposen puheen Helsingin Sanomissa otsikolla ”Sosialismi on hävinnyt kilpailun”. Lipposen mukaan se vastasi puheensa ydinsanomaa.
Puheesta nousi demarileirissä valtava kohu. Lipposen katsottiin luopuneen puolueen linjasta ja loikanneen oikealle. Puolueen pääideologi Bo Ahlfors katsoi, että ”Lipponen on tehnyt lähes täydellisen virhearvion”. ”Raju paluu 1950-luvulle”. Samaa mieltä oli koko demarien kärkipää. Puolueiden aatteesta ja ideologiasta erkaneminen on samaa kuin pappi saarnaisi ateismia.
SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarisen lausahdus ”Lipponen on Lipponen. Huulenheittäjä, jota ei pidä ottaa vakavasti” leimasi Lipposen pelleksi pitkäksi aikaa.
Porvarileirissä oli tietysti ilo ylimmillään. Vuorineuvokset, ”kymmenen perhettä” ja koko elinkeinoelämä koki onnenpotkut. Lipposesta tuli vuorineuvosten lemmikki.
Hän ei ”kieltänyt” aitoa sosialidemokratiaa vain kolmesti, vaan pysyvästi: ”Lahden puheessani vedin linjan, jota noudatin kun 1980-luvulla ryhdyin poliitikoksi”.
Uusi Suomi epäili hämäystä ja Lipposen vaalipyydystä ”sinisilmäisille porvareille”. SDP saikin Lipposen kauden ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1995 suuren vaalivoiton kokoomuksen taantuessa. Seuraavissa vaaleissa SDP romahti ja menetti eduskunnassa 12 ”porvaripaikkaansa”. Alamäki on siitä lähtien ollut jatkuvaa.
Lipposen linjan mukaiset tulonsiirrot palkansaajilta ja vähäväkisiltä elinkeinoelämän ja suuromistajien hyväksi, samoin veroratkaisut, ovat olleet työväestölle vahingollisia. Virhelinjalla on jatkettu Lipposen jälkeenkin.
Hovi ja uskovaiset ovat säilyneet. Tulokset näkyvät kannatusluvuissa.
SDP tarvitsee yläpäässä ja linjassaan suursiivouksen. Vetäjiksi tarvitaan kentän edustajat. Jutta Urpilaisen ay-liikkeen uhkailu on käsittämätön potkaisu ainoaan tukijalkaan.
SDP:n siivotessa linjaansa ja keskustan palaillessa Mari Kiviniemen city-kepu-seikkailulta lähemmäksi alkiolaisia juuriaan, punamullalle näyttäisi tulevan hyvät edellytykset.
Tilaisuus voi hyvinkin aueta vielä tällä vaalikaudella. Demarien nykypolitiikka on joka tapauksessa tullut tiensä päähän.
Heikki Santala
järjestöneuvos
Kauniainen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
