vierasyliö Metsälakia uudistetaan harkiten
Metsäala on suurten muutosten keskellä. Metsäteollisuus on ollut voimakkaassa rakennemuutoksessa jo vuosia, metsätilojen omistusrakenne muuttuu ja metsänomistajien tavoitteet omien metsiensä hoidossa ovat entistä monipuolisempia.
Maa- ja metsätalousministeriössä onkin käynnissä monia uudistuksia, joilla tähdätään metsätalouden ja koko metsäsektorin toiminnan uudistamiseen sekä alan kilpailukyvyn ja metsänomistamisen kannattavuuden parantamiseen.
Osana tätä kokonaisuutta ministeriö on käynnistänyt koko metsähallinnon uudistamisen.
Valtakunnallinen maakuntiin verkottunut Suomen metsäkeskus aloitti toimintansa vuoden alussa. Myös Metsähallinnon organisaatiota ollaan uudistamassa vastaamaan EU:n kilpailuoikeudellisiin vaatimuksiin ja metsänhoitoyhdistyslain uudistaminen on alkamassa hallitusohjelman mukaisesti.
Metsiemme hoidon keskeisimmän ytimen, metsälain, uudistustyötä on pohjustettu jo jonkin aikaa. Taustatyötä tehtiin laajapohjaisen työryhmän voimin viime vuonna, ja nyt lainvalmistelua ohjaa ministeriön nimeämä työryhmä, jonka tavoitteena on linjata tarvittavat lakimuutokset 30.6.2012 mennessä.
Työryhmässä ovat edustettuina laajasti metsänomistajien etujärjestöt, metsänhoitoyhdistykset, metsäalan teollisuus, ministeriöt ja luonnonsuojelujärjestöt.
Metsänomistajat eivät ole luonnollisestikaan mikään yhtenäinen ryhmä. Heillä on metsänomistukseensa liittyen hyvin erilaisia tavoitteita.
Metsänomistuksen aineettomat arvot ovat nousseet yhä enemmän taloudellisten tavoitteiden rinnalle. Merkittävä osa metsänomistajista painottaa metsien hoidossa taloudellisten arvojen rinnalla virkistys-, luonnonsuojelu- ja maisemanäkökohtia.
Toisaalta kasvava osa metsänomistajista edellyttää sijoitukselleen ja investoinneilleen metsäomaisuuteen nykyistä suurempaa taloudellista tuottoa.
Metsälain uudistuksen päälinjauksista ollaan työryhmässä varsin yksimielisiä. Tavoitteena on parantaa metsätalouden taloudellista kannattavuutta, luoda metsänomistajille aikaisempaa enemmän vaihtoehtoja hyvään metsien hoitoon sekä selkeyttää metsälainsäädäntöä ja sen valvontaa.
Metsänhoidon kestävyyden päälinjaukset halutaan säilyttää edelleen; metsien uudistamisvelvoite uudistushakkuun jälkeen ilman muuta säilytetään.Toisaalta työryhmän linjauksissa on oltu yhtä mieltä siitä, että metsälain ja -asetuksen ei tule jatkossa ottaa kantaa metsänomistajan metsänkasvatusmenetelmien valintaan.
Tavoitteena on, että lainsäädäntö ei ohjaa metsänomistajien käyttäytymistä tiettyyn tai tiettyihin malleihin, vaan asettaa metsänomistajien omaisuudenhoidolle selkeät rajat. Näin varmistetaan metsätalouden kestävyys ja toisaalta selkiytetään lain valvontaa.
Valinnanvapauden lisääminen korostaa asiantuntijaneuvonnan ja metsänhoitosuositusten eli niin sanotun työkalupakin merkitystä.
Kaavamaisista uudistamiskypsyysrajoista voitaneen luopua nykymuodossaan. Työryhmä on arvioinut, että uudistamispäätös on nimenomaan omistajan päätös ja että he osaavat tehdä perusteltuja päätöksiä. Metsänhoidon perustelluilla suosituksilla voidaan ohjata päätöksentekoa metsänomistajan kannalta parhaaseen vaihtoehtoon.
Kasvatushakkuille, joihin luettaisiin erirakenteisen metsän kasvatus (myös niin sanotut jatkuva kasvatus ja pienaukkohakkuut), määritettäisiin edelleen puuston pohjapinta-alaan tai runkolukuun perustuva nykyisenlainen uudistamisraja (noin 9–12 m²/ha), jonka alittaminen velvoittaa välittömään metsän uudistamiseen.
Kasvatushakkuiden jälkeen jäävän puuston tulisi olla hyvälaatuista, hyväkasvuista ja tervettä puustoa. Tällä tavoin samat kestävyyden pelisäännöt koskisivat kaikkia hakkuutapoja.
Yläharvennukset tulee lainsäädännössä nostaa alaharvennuksien rinnalle tasavertaisiksi käsittelyvaihtoehdoksi. Tutkimustuloksethan ovat jo pitkään osoittaneet niiden parantavan metsätalouden kannattavuutta oikein valituilla kohteilla.
Lisäksi esille on noussut luontaisen uudistamisen aikarajojen pidentäminen erityisesti vaativissa pohjoisen ilmasto-olosuhteissa.
Kaiken kaikkiaan työryhmässä esillä olleet uudistukset, joista siis on oltu varsin yksimielisiä, ovat hyvinkin selkeitä ja maltillisia.
Oleellista on myös se, että eri puolilla maatamme työskentelee yli 3 000 metsäalan toimihenkilöä, jotka ovat huippuasiantuntijoita omalla alueellaan. Tähän joukkoon voimme luottaa. Ammattitaitoa ja paikallistuntemusta tarvitaan, jotta voidaan tehdä luonnonolosuhteet huomioon ottavia, mutta samalla myös metsänomistajan tavoitteita palvelevia ja metsänhoidollisesti hyviä päätöksiä.
Vaativatkin metsänhoidon toimenpiteet onnistuvat esimerkiksi oikean ajoituksen tai alueen erityispiirteitä hyödyntämällä.
Lisäksi on syytä luottaa metsänomistajien kykyyn tehdä, tarvittaessa hyvän asiantuntijan avustuksella, heille parhaiten sopivia metsänhoidollisesti hyviä päätöksiä metsäomaisuutensa hoidossa.
Metsänomistajien motivaatio metsien hyvään hoitoon ja niihin liittyviin investointeihin on ensiarvoisen tärkeää.
JUHA OJALA
Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeriön metsäosaston ylijohtaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
