Maatalous inspiroi tekemään puusta taidetta
Taiteilija Leo Karppaselle mieleisiä materiaaleja ovat lehmus, haapa ja poppeli. Niko Nyrhinen Kuva: Viestilehtien arkistoKITEE (MT)
Maatilalla ja ympäröivillä pelloilla on vahva yhteys Leo Karppasen taiteeseen. Hän on ammentanut niistä aiheita veistoksiin, reliefeihin eli kohokuviin ja öljyvärimaalauksiin.
”Tallennan entistä elämää ja perinteitä”, sanoo Karppanen.
”Taidetta tein pitkään viljelijän ammatin ohessa. Lehmiä lypsäessä ja traktorilla ajaessa jäi aivoille aikaa tyhjäkäyntiin, käytin tuon ajan ideoimalla ja suunnittelemalla uusia töitä.”
Karppanen kertoo aina pitäneensä piirtämisestä ja maalaamisesta. Taiteilijana hän on itseoppinut, ainoastaan öljyvärimaalausta hän on opiskellut kansalaisopistossa.
Puu on päämateriaali, mutta Karppanen on tehnyt teoksia monipuolisesti muillakin tekniikoilla, muun muassa mosaiikista, lasista ja raudasta.
”Pitkäjännitteisyyttä tämä vaatii.”
Hän työstää ainoastaan kotimaista puuta. Sitä on onneksi hyvin saatavilla omissa metsissä. Myös kyläläiset ovat innokkaita tarjoamaan raaka-ainetta.
”Mieluisia materiaaleja ovat muun muassa lehmus, haapa ja poppeli.”
Taideteosten lisäksi näyttelytilat ovat itse tehtyjä. Töitä on esillä entisessä navetassa, riihessä ja hirsisessä uudisrakennuksessa.
Entisen navetan alakerrassa tunnelma on hyvin välimerellinen. Siniset lattialaatat tervehtivät vierailijaa, mosaiikkityöt koristavat seiniä ja ikkunamaalaukset siivilöivät valoa.
Seinillä sekä lattioilla on esillä pääasiassa puisia veistoksia ja kohokuvia. Yläkertaan noustessa kuljetaan ohi puisen kohokuvasarjan, joka on tehty Valpas-nimisen työhevosen kunniaksi.
”Kyllä se hevonen oli 10-osaisen teoksen arvoinen”, toteaa Karppanen hymyillen.
Yläkerta on yhtä isoa valoisaa tilaa, seinillä on uskonnollisista aiheista tehtyjä teoksia. Veistetyt ja koristellut penkit on aseteltu alttarimuodostelmaan.
Pellon laidalla sijaitseva riihi on tunnelmaltaan aivan erilainen kuin navetta. Hämyisessä riihessä on kohdevaloin korostettuna esillä muun muassa Pahasta Pajarista kertova kohokuvasarja.
Tarinaa pelottavasta ja raa’asta veronkantajasta on Kiteellä kerrottu satoja vuosia. Karppanen pitää tarinaa elossa.
Karppasen työpaja on talon pihapiirissä. Talvi on aina ollut hänelle tuotteliainta aikaa, kesä kuluu nykyään puutarhatöissä.
”Kun teen töitä, en laske tunteja. Mutta tyypillisesti aloitan työt puoli kahdeksan maissa ja jatkan kuuteen asti illalla.”
Ensimmäiset veistoksensa Karppanen teki vuonna 1978.
Taiteilijan välineet ovat tavallisia pientyökaluja, kuten porakone, ruuvimeisseli ja kulmahiomakone. Sähköisiä pientyökoneita Karppanen ei mielellään käytä niiden epämiellyttävän äänen takia.
Karppasen ateljeen vakiovieraita ovat eläkeläisryhmät, jotka tulevat linja-autolla.
Saiho-ateljeeta ei markkinoida lehdissä. Internetissä Karppasella on oma kotisivu, mutta sen hyödyllisyydestä hän ei ole aivan vakuuttunut.
”Tänne Heinoniemeen tarvittaisiin lisää vierailukohteita, jotta ihmiset innostuisivat tulemaan tänne asti”, pohtii Karppanen.
Heinoniemi on kirjaimellisesti niemi, joten sinne ei eksytä juuri sattumalta tai ohikulkumatkalla. Tänä kesänä kylän kotipirtillä on esillä Petroskoissa asuvan Mikko Koppalinin pronssiveistoksia.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
