KASVIMAAN KERTOMUKSIA Naurismaalla ei naureskella
Salon kaupunkiin liitetyn Kiikalan vaakunassa komeilee kultainen nauris. Aiheen vaakuna on saanut pilkkanimestä. ”Kiikalan naurisäijät” viljelivät vielä vanhanaikaisesti naurista, vaikka muualla oli jo siirrytty perunaan.
Ennen perunan valtakautta nauris oli suomalaisten tärkein juures. Nauris kuuluu vanhimpiin viljelykasveihimme, mistä yhtenä todisteena on se, ettei kasvin nimeä ole lainattu muista kielistä.
Nauriin kuiva-ainepitoisuus on puolet perunaa pienempi, mistä syystä peruna sisältää enemmän hiilihydraattia ja proteiinia. Mutta nauriissa on perunaa enemmän C-vitamiinia ja kalsiumia.
Nauriinkylvöön ehtii hidaskin naurisäijä tai -eukko. Kesällä syötäviä nauriita voi kylvää pitkin kevättä parin viikon välein. Säilöttäväksi aiottu nauris on vanhastaan syljeskelty kaskeen vasta juhannusviikolla. Siitä seitsemän viikon perästä ”nauris miehuuvellaan komeiloo”, kuten Alajärvellä sanottiin.
Naurismaat ja -kuopat sijaitsivat kaskimailla joskus hyvinkin kaukana taloista. Naurisvarkaat – kuten veljekset Kiven romaanissa – saattoivat helposti aiheuttaa ikävän yllätyksen viljelijälle.
Uskomuksen mukaan nauriit halkeilivat, jos naurismaalla nauretaan. Modernimman selityksen mukaan halkeilua aiheuttavat epätasaiset kosteusolot. Tuholaisten torjumiseksi nauriit on hyvä peittää harsolla.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
