Viljelijöiden jaksaminen koetuksella
Luimme maanantaina (MT 16.12.) europarlamentaarikko Sarvamaan kolumnin. Ilahduin ja hämmästyin kovin.
Sarvamaa kirjoittaa: ”Nyt olisi kiireellinen tarve käynnistää perinpohjainen selvitys suomalaisviljelijöiden henkisestä tilasta.”
Sarvamaa oli saanut EU:ssa kuulla, että viljelijöiden henkinen jaksaminen on koetuksella. Hän pelkää, ettei Suomen tilanne paljon parempi ole. On hyvä, että edustaja on viimein herännyt todellisuuteen.
Kansanedustaja Anne Kalmari kirjoitti samasta asiasta lähes kaksi vuotta sitten samaan lehteen:
”Aktivistit ovat jo saaneet aikaan lietealtaisiin hukuttautumista ja ’EU-tautiin’ kuolleita on lähes sata. (Siis EU:n aikana omin käsin päivänsä päättäneitä viljelijöitä.) Eikö tämän pitäisi hälyttää? Emme kai me tätä halua. Sitä, että median, epäterveiden markkinoiden ja poliittisten päätösten seurauksena suomalainen ruuantuottaja joutuu uhraamaan itsensä. Vetoan julkisesti ministeri Jari Koskiseen (kok), että hän järjestää työryhmän pohtimaan viljelijöiden jaksamiskysymyksiä. Esimerkiksi tukien valvonta olisi tehtävä vähemmän ahdistavaksi ja viljelijän oikeusturvaan on tehtävä parannuksia.”
Olenkin tyytyväinen siihen, että ministeri Risikko asetti vuoden alussa työryhmän, jonka tehtävänä on esittää konkreettisia toimenpiteitä maatalousyrittäjien työhyvinvoinnin parantamiseksi.
Haluan tietää, mitä konkretiaa työryhmä on saanut aikaan.
Taloudellinen ja henkinen taakka on paisunut viime vuosina kohtuuttomaksi. Kataisen hallituksen päätöksin jaksamisen kannalta tärkeää lomitusta heikennetään jälleen. Pian kärsivät uupuneiden viljelijöiden lisäksi myös eläimet. Iloitaan silti siitä, että suomalaiset siat voivat parhaiten EU:ssa.
Tässä pari ehdotusta edellisille ja tuleville EU:n maatalousvaliokunnan jäsenille:
Me viljelijät emme halua, että peltopinta-aloja digitoidaan yhä uudestaan ja sanktioidaan viljelijöitä, jotka ovat käyttäneet viranomaisten antamia pinta-aloja.
Emme halua, että terve nauta, jonka korvamerkki puuttuu, rahdataan poltettavaksi Honkajoelle. Nauta, jonka syntymäajankohta, vanhemmat, ruokinta ja hoito tiedetään. Samaan aikaan muualta tullut liha, jonka alkuperä ja sisältö ovat tuntemattomat – ehkä kiinalaista koiraa, thaimaalaista influenssakanaa tai romanialaista hormonihevosta tai jotain koiranruoaksi tarkoitettua – voidaan antaa kuluttajille.
Elsi Katainen
eurovaaliehdokas
kansanedustaja (kesk)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
