Lassus-Paavolaisen jouluinnostus syntyi jo koulussa
Helsinkiläinen Eva S. Lassus-Paavolainen kokoaa kotinsa ikkunalle joka vuosi saksalaisia ja suomalaisia jouluperinteitä ilmentävän joulukylän. Jouluinnostus häneen syttyi jo lapsena ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.
Kotona Oravaisissa niin kotitalo kuin muutkin Karvatin kylän talot varustettiin jouluun hyvissä ajoin.
Ensin siivottiin perusteellisesti, sitten ripustettiin seinälle paperinen joulutaulu. Myös paperinen kaitaliina voitiin asettaa pellavaliinojen päälle.
Äiti kasvatti sipuleista amarylliksia ja hyasintteja. Ikkunoilla kukkivat joulukaktukset.
”Varsinkin vaaleanpunaiset hyasintit olivat minun mieleeni ja niitä hankin edelleen kotiini tuohiruukkuihin”, Lassus-Paavolainen kertoo.
”Joulu alkoi, kun ikkunaan sytytettiin tähti pari päivää ennen joulua.”
Sen jälkeen tupaan tuotiin kesällä pestyt joulumatot, joissa leveiden tummansinisten raitojen keskellä oli kapeat punaiset raidat. Kuusi haettiin ja koristeltiin vasta jouluaattona.
”Pihalle tuotiin lyhteitä lintuja varten ja pihapolun molemmin puolin asetettiin prasuja, jotta tontut löytäisivät taloon.”
Tuomaanpäivänä kyläläiset kiertelivät taloissa ihastelemassa toistensa joulukoristeluja, joita pidettiin esillä Nuutinpäivään saakka.
”Minun mielestäni äidin joulukoristelut olivat kauneimpia.”
Kylän koulussa jouluvalmistelut aloitettiin jo syyslukukauden alussa. Opettaja Mats-Leander West oli varsinainen joulu-ihminen ja sytytti innostuksen kylän lapsiin.
”Jouluohjelmia kuvaelmineen, piirileikkeineen ja tansseineen harjoiteltiin koko syyslukukausi. Opettaja jopa sanoitti ja sävelsi joululauluja.”
Joulujuhlaa varten koko koulu koristeltiin juhla-asuun.
”Katossa roikkuivat kreppipaperikoristeet ja iso kuusi oli koristeltu mahdollisimman tiheästi”, Lassus-Paavolainen kertoo.
Koulun joulujuhla alkoi jo iltapäivällä. Sinne tulivat kaikki kyläläiset.
”Kun ohjelma oli ohi, me saimme jäädä koululle ja tanssia iltamyöhään. Ainoana valona oli kattoon asetettu valtava oranssi paperitähti.”
”Kun lähdimme koululta, opettaja antoi jokaiselle itse tekemänsä joululahjan.”
Aaton kohokohta oli joulupukin ja tonttujen saapuminen.
”Heitä oli useita. Lahjojen jaon jälkeen tontut tanssivat lasten kanssa. Kaikki oli niin aidon tuntuista, että vanhempi veljeni uskoi pukkiin ja tonttuihin siihen asti, kun joku kaveri kysyi häntä itseään joulutontuksi”, Lassus-Paavolainen muistelee.
”Saimme yleensä paljon joululahjoja, sillä äidin lisäksi Koivulahdessa asunut tätini oli käsistään hyvin taitava.”
”Aattoakin tärkeämpi oli jouluaamu, jolloin lähdimme kirkkoon, ja saimme panna käteen pukin tuomat lapaset.”
Tapaninpäivänä Eva matkusti vanhempien ja sisarusten kanssa linja-autolla Koivulahteen Kunin kylään.
”Se oli hauskaa, koska siellä oli vastassa toinen joulu, hieman erilainen, mutta yhtä mieliinpainuva.”
Joulun merkitys säilyi Lassus-Paavolaisen elämässä aikuisenakin. Koti täyttyi jouluaikaan joulukoristeista, joista vanhimmat olivat lapsuuden kodista ja kouluajoilta.
Uutta puhtia jouluharrastus sai Düsseldorfissa vuosituhannen vaihteessa vietetyn vuoden aikana.
”Kotirouvana minulla oli aikaa kierrellä joulutoreilla. Sieltä löysin mallin jouluikkunalleni. Ostin muutamia keramiikkataloja, jotka asetin ikkunalleni puuvillavanusta tehdyn lumen päälle.”
Myöhemmin ikkuna on täydentynyt baijerilaisella kirkolla ja pohjalaistaloilla. Siitä on kasvanut oikea joulukylä tonttuineen ja taustalla olevine tähtineen.
Lassus-Paavolaisen jouluikkuna on pienoinen nähtävyys, jota naapurit ja ystävät tulevat tuomaanpäivänä katsomaan.
”Perheessämme on myös toinen joulutraditio. Koska kerään taidetta, ystävät haluavat nähdä vuoden aikana hankkimani taulut. Yksi kerrallaan ne tuodaan esille. Kaikki ovat yllättyneitä. Ei edes mieheni ole saanut nähdä maalauksia aiemmin.”
Jouluruokien laittajaksi Lassus-Paavolainen ei tunnustaudu, mutta yksi leivontaperinne hänellä on.
”Äidin reseptillä tehdyn maustekaun teen itse. Se kuuluu jouluuni ehdottomasti kuten valmiina hankittu saksalainen jouluhalkokin.”
MARJATTA HIETANIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
