Jörn Donner arvostelee EU:nmaatalouspolitiikkaa ”sairaalloiseksi”
Kansanedustajat Jörn Donner ja Anne Kalmari pohtivat muun muassa, kannattaako Suomessa viljellä ruokaa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoJörn Donnerin (r.) ja Anne Kalmarin (kesk.) erimielisyydet kävivät ilmi, kun he osallistuivat ruokapoliittiseen väittelyyn keskiviikkona eduskunnan kansalaisinfossa.
Donner totesi, että hänelle se, mistä ruoka tulee, on ”herttaisen yhdentekevää”. Hän sanoi kuitenkin ymmärtävänsä, että ilmasto- ja ympäristösyistä ruoka pitäisi pystyä tuottamaan lähellä.
”Pidän koko maatalouspolitiikkaa eurooppalaisittain täysin sairaalloisena”, sanoi EU:n parlamentin jäsenenäkin tukipolitiikkaa seurannut Donner.
Yhtenä esimerkkinä subventoidusta tuotannosta ja hinnoittelun omituisuudesta Donner mainitsi tomaatin.
”Sitä viljellään subventoidusti meillä keskellä talvea. Kotimaisesta kuluttajat maksavat 8–9 ja tuontitomaatista 1–2 euroa kilolta. Tämä on niitä omituisia asoita, joihin jatkuvasti törmää”, Donner totesi.
Kalmari oli samoilla linjoilla siitä, että ”meillä on jotakin outoa hinnanmääräytymisketjussa”.
”Väitteeni on, että arvokkaan suomalaisen tuotteen hintaa pidetään keinotekoisesti korkealla painamalla ulkomaisen tuotteen hinta alas”, Kalmari sanoi.
”Kukaan ei esimerkiksi ole pystynyt murtamaan K- ja S-ketjujen ylivaltaa. Siellä on keinotekoista hinnanmuodostusta. En kuitenkaan ole vakuuttunut, että sitä tehtäisiin vain sen takia, että suomalainen ruoka joutuisi epäsuosioon”, Donner huomautti.
Kalmari totesi, että byrokratia näkyy kaikessa. ”Esimerkiksi Suomessa syödystä kalasta vain 12 prosenttia on Suomessa kalastettua.”
Donner mainitsi esimerkkinä teurastamoja koskevat säädökset, jotka ovat johtaneet pienten teurastamojen sulkemisiin ja teuraskuljetusten pidentymisiin.
”Tämä koskee lehmien lisäksi myös lampaita. Tiedän tilan, joka on tämän vuoksi lopettamassa lampaankasvatuksen”, hän mainitsi.
Donnerin mielestä valtaosa kuluttajista ostaa sen, minkä saa, eikä välitä sen kummemmin laadusta. Esimerkkinä hän mainitsi perunat. Parempilaatuiset on ”haettava hallista”.
Ihmiset eivät Donnerin mielestä halua korkeampaa laatua kuin joissakin erityistapauksissa. Eivät he edes kovin paljon välitä tuotteen laadusta. Laadukkaampien tuotteiden hakemiseen joutuu käyttämään aikaa, mitä kuluttajilla ei ole.
”Jos puhutaan hinta- ja laatutietoisuudesta, en kuitenkaan mollaisi suomalaisia. Esimerkiksi USA:ssa on sama trendi. Suuret kauppaketjut hallitsevat kauppakeskuksia”, Donner vertasi.
Kiihkeimmän kiistan Kalmari ja Donner saivat aikaan siitä, mitä Suomessa kannattaa viljellä.
Donner oli sitä mieltä, että meillä voitaisiin seurata Ruotsin esimerkkiä.
”Jonkun pitäisi todella vertailla Suomen ja Ruotsin maataloustuotantoa. Ruotsin puolella puhutaan lähiruuasta, mutta ei siellä pohjoisessa viljellä”, hän opasti.
”Jos maatalous pitäisi meillä lopettaa siellä, missä se ei kannata. Se tarkoittaisi koko Suomea” huomautti Kalmari.
”Jokainen tuottaja haluaisi saada hinnan mieluummin tuotteesta kuin järjestelmästä.”
”Jos ihmiset ovat valmiita maksamaan laadusta, kyllä täällä potentiaalia on ruuan suhteen”, myönsi Donnerkin.
Yksi näkökulma ruuantuotantoon on huoltovarmuus, minkä oma tuotanto Kalmarin mielestä turvaisi. ”Jos olemme myyjien armoilla, hinta ei ole sama kuin bulkkituotteita ostettaessa”, hän varoitti.
Keskustelu viljelyn laajuudesta johti Kalmarin ja Donnerin pohtimaan Suomen asuttuna pitämistä kokonaisuutena.
Nykyäänkään palvelut eivät heidän mukaansa ole samanlaiset kaikkialla.
”Vaadimme kohtuulliset palvelut, jotta kaikkialla voisi asua”, Kalmari esitti.
Donnerin mukaan on hyväksyttävää, että ihmiset saavat asua missä haluavat.
”Maalla joutuu maksamaan julkisista palveluista kovan hinnan. Minä en ole vaatimassa, että jokainen suomalainen saisi samat palvelut. Ihmiset eivät ymmärrä, että jopa Uudellamaalla on alueita, jotka ovat todella syrjässä”, Donner kertoi.
”Olen asunut paikassa, josta lähimpään kauppaan oli 20 kilometriä.”
MAIKKI KULMALA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
