Saako maalla asua
Viranomaiset ovat ryhtyneet rajoittamaan maaseudulle rakentamista ja maaseudulla asumista. Rakentamista ohjataan sekä kaavoitus- että rakentamismääräyksillä.
Keskustelua ovat herättäneet Pirkanmaalla laaditut suunnitelmat (MT 18.4.), mutta samaa kuuluu muualtakin. Viisaiden virkamiesten mielestä ihmiset eivät saisi enää asua maaseudulla.
Perusteluja on monia. Huippuna voidaan pitää sitä viranomaisten kantaa, että maalla asuja rasittaa ympäristöä enemmän kuin
kaupunkilainen. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on muutettava taajamaan.
Kysymyksessä ei ole aprillipila tai vitsi.
Pahinta on se, että virastopuolella ollaan
tosissaan. Aatteen palon läpitunkemat virkamiehet uskovat itse omiin oppeihinsa.
Laskelmissa taajamien ja haja-asutusalueiden asukkaita käsitellään eri tavoin. Laskelmien todellisuuspohja voidaan hyvin perustein kyseenalaistaa.
Maaseuturakentamisen estäminen on hyvä esimerkki byrokratian politisoitumisesta. Vaikka virkakoneiston tulisi olla puolueeton toteuttaja, viranomaistenkin toimia leimaa usein ideologinen sitoutuneisuus.
Yllättävän usein se näkyy haluna rajoittaa maaseudun elämää. Yhdyskuntarakenteen ohjailulla vaikutetaan merkittävästi ihmisten arkeen ja elinkeinojen toimintamahdollisuuksiin.
Elävä ja hyvinvoiva maaseutu on myös
taajamien ja kaupunkien etu. Jokainen maakunta tarvitsee kaupunkien ja maaseudun vuorovaikutusta. Kulttuurin ja talouden
kehitys edellyttää erilaisia yhdyskuntia.
Maaseudun rakentamisrajoitukset on nostettava laajempaan keskusteluun. Voisi luulla, että Suomi on vapaa maa, jossa pitäisi saada valita, missä asuu. Mutta eipä aina näytä olevan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
