Selkälokin puolustajan tähtihetkiä
Risto Juvaste taltioi tietoja lokkiyhdyskuntien koosta nauhuriinsa. Juvaste on tehnyt pitkän elämäntyön lokkien parissa. Jouko Kuosmanen Kuva: Viestilehtien arkistoKONTIOLAHTI
Höytiäisen aavat selkävedet ovat kääriytyneet tummaan huntuun. Ukkospilvien välähdykset eivät estä lintuharrastaja Risto Juvastetta lähtemästä hänelle rakkaiden selkälokkien pariin.
Aikaa harrastukselle riittää aiempaa enemmän, sillä Juvaste jäi kolme vuotta sitten eläkkeelle ympäristöteknologian yliopettajan virasta.
Lokit ovat monen mielestä lintuja, joiden puolustamisessa ei ensi näkemältä tunnu olevan mitään mieltä. Niitähän on kaikkialla. Tilanne on kuitenkin vakava, sillä selkälokki on jo kadonnut monelta järveltä.
Frakkipukuinen selkälokin alalaji on levinneisyysalueeltaan hyvin suomalainen. Se eroaa muista selkälokkien muodoista paitsi muuttotavoiltaan myös puvun kehityksen osalta.
”Toisin kuin muilla länsieurooppalaisilla lokeilla aikuisen selkälokin sulkasato tapahtuu pääosin talvella. Useampien nuorten lintujen ensimmäinen sulkasato on jo ensimmäisenä talvena. Tämäkin on toisin kuin millään muulla lokkimuodolla”, Juvaste kertoo venematkalla.
Juvaste on vieraillut Tansanian Viktoria-järvellä selkälokkien talvehtimispaikassa Tansanian Viktoria-järvellä.
”Lokin muuttonopeutta ja vuorokautista lentomatkaa on voitu tarkkailla satelliittiseurannalla reaaliajassa. Gps:llä varustetut lähettimet kirjaavat lintujen tarkat paikat neljä kertaa vuorokaudessa.”
Lähettimet toimivat aurinkokennolla latautuvilla akuilla. Seuranta on antanut uutta tietoa muun muassa selkälokin muuttomatkoista ja matkavauhdista.
Juvaste onnistui saamaan yhden Afrikan-matkansa aikana terveiset kotikonnultaan.
”Kun tutkin kotiin palattua videokuvaa yhdestä Viktorianjärven tarkkailulokista, huomasin sen jalassa tutut kirjaimet. Olin rengastanut saman lokin Savonlinnan lähellä Pihlajavedellä 15. heinäkuuta 1998. Ilo läikähti sisimmässäni, tunne oli uskomaton.”
Juvaste alkoi tutkia lokkeja 1980-luvun alussa Höytiäisellä. Muutto Helsingistä Joensuuhun mahdollisti lokkitutkimuksen käynnistämisen Pohjois-Karjalan järvillä.
Lokkiseuranta on antanut taustatietoa järvilintujen lajikohtaisista muutoksista.
”Merkittävin muutos järvien linnustossa on yhdyskuntalintujen voimakas väheneminen. Vain harmaalokki on poikkeus. Tiirat ovat myös vähentyneet 1980-luvun määristä. Kalalokki voi aivan hyvin, mutta naurulokin tilanne on koko ajan huonontunut.”
Kielteiset asenteet lokkeja kohtaan ovat edelleen yleisiä. Jostain syystä niitä pidetään yhä pelkkinä pahantekijöinä. Lokit lentävät uutisotsikoihinkin yleensä vain kielteisessä merkityksessä.
”Lokkien ulosteiden välityksellä ihmiset tai eläimet eivät voi saada ainakaan suoraan salmonellainfektiota, sillä normaalit sairastumiseen tarvittavat bakteerimäärät ovat selvästi suurempia.”
Vaikka lokit kantavat elimistössään tietyntyyppisiä loisia, niistä ei koidu ihmiselle muutakaan terveydellistä vaaraa.
Lintuja voi nykyään rengastaa tutkimustarkoituksiin kevyillä lukurenkailla, joiden käyttöönottoa Juvaste on Suomessa kehittänyt.
Tarkkailu lukurenkaan avulla on Juvasteen mukaan siinä mielessä inhimillistä, että lintu otetaan kiinni vain kerran. Poikasen jalkaan kiinnitettävä lukurengas on niin keveä, ettei siitä ole poikaselle sanottavaa haittaa.
”Lokit ovat kiehtovia ja ällistyttäviä monin tavoin. Luontoharrastajana en voi olla ihailematta niiden upeaa lentoa tai vaikkapa aikuisen selkälokin hienoa frakkipukua.”
”Tutkijana niissä kiehtoo muun muassa niiden sopeutumiskyky, pitkäikäisyys, muuttostrategiat ja populaatioiden muuttuminen.”
”Urbanisoituneet ihmiset pitävät lokkeja usein ärsyttävinä, koska he eivät näe niiden kauneutta äänekkään käytöksen alla.”
JOUKO KUOSMANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
