Kaivosteollisuus kuopassa

uutistausta

jouko rönkkö on Maaseudun

Tulevaisuuden

toimittaja.

Keskustelu kaivosteollisuudesta on pari viime vuotta keskittynyt Talvivaaraan ja sen ympäristöongelmiin. Alan asiantuntijat ovat jo paheksuneet koko alan

leimaamista yhden toimijan vuoksi. Siitä kuitenkin puhutaan, mistä aihetta riittää.

Talvivaarassa vaikeuksia on riittänyt, eikä niille näy loppua. Yhtiössä saatiin toissa viikolla päätökseen yt-neuvottelut. Yhtiö lomautti vajaat 200 henkilöä 90 päiväksi.

Lomautuksilla yhtiö säästää rahaa, mutta varsinaisia ongelmia niillä ei ratkaista.

Eilen yhtiö kertoi hakevansa osakkailtaan ja asiakkailtaan 260 miljoonan euron lisäpottia. Sen yhtiö myös saa.

Jos rahaa ei anneta, yhtiö menee konkurssiin. Osakkaat heittävät mieluummin hyvää rahaa huonon perään kuin menettävät sijoituksensa kokonaan.

Asiakkailta vipattavat 20 miljoonaa tulevat kuitenkin kalliiksi. Kuluja maksellaan pitkään malmin hinnoissa ja toimitusehdoissa.

Jätevesiongelma saattaa hukuttaa kaivosyhtiön rahoittajien suopeudesta huolimatta. Louhinta on pysähdyksissä, koska louhoksessa on vettä. Lupaa koko kaivosalueen tyhjentämiseen ei ole saatu.

Kielteiset uutiset eivät lopu Talvivaaraan. Äskettäin kaivosyhtiö Northland Resourcers ilmoitti keskeyttävänsä varainhankinnan, jolla piti rahoittaa Kaunisvaaran kaivosta. Rahaa tarvittaisiin satoja miljoonia, mutta markkinoilta sitä ei näköjään saa.

Yhtiön rahapula viivästyttänee myös Kolarin kaivoksien avaamista.

Sodankylän kaivoksen johto puolestaan lausui jo jokin aika sitten Ylelle, että ”jos kaivos ei kannata, se suljetaan”. Selvä asia, mutta se kannatti sanoa.

Hituran kaivos Nivalassa on kaivosteollisuudelle hyvä ilmapuntari. Kun metallien hinnat nousevat, Hitura avaa. Kun boomi on loppunut, Hitura sulkee.

Ei olisi aivan mahdoton yllätys, jos joku kaivosyhtiöistä ajautuisi konkurssiin.

Epäonnistumisen mahdollisuus yritystoiminnassa on aina olemassa. Kaivosteollisuudessa pääoman menetykset ovat sellaisissa tapauksissa suuria.

Siinä on yksi syy, miksi kaivosteollisuus Suomessa ”on valunut ulkomaiseen omistukseen”.

Jos Northland Resourcers lopettaisi, Pajalaan ei kuitenkaan jäisi aavekaupunkia, eikä Talvivaara Oy:n konkurssi jättäisi tyhjää louhikkojen erämaata.

Ei metalleja maahan jätettäisi. Ennemmin tai myöhemmin joku muu yhtiö jatkaisi konkurssiin menneiden toimintaa.

Tästä huolimatta kannattaa toivoa, että ongelmissa olevat yhtiöt saisivat nokkansa nousuun. Se olisi hyväksi kaivosalueiden ja niitä ympäröivien maakuntien taloudelle, yhtiöiden ja alihankkijoiden henkilöstölle ja myös ympäristölle.

Tuskinpa konkurssihallinto olisi parempi ympäristön hoitaja kuin oikea yritys.

On sanottu niinkin, että mineraalit pitäisi jättää maahan odottamaan uusia sukupolvia. Ei saisi käyttää kaikkia luonnonvaroja nyt.

Ei kaikkia saakaan käyttää, mutta ne saa jotka ovat avautuneet tämän sukupolven käytettäviksi. Esimerkiksi Talvivaaran mineraaleja ei olisi vanhalla tekniikalla pystytty hyödyntämään.

Seuraavien sukupolvien tekniikoista meillä ei ole tietoa, ei tarpeistakaan kovin hyvin.

Kaivosteollisuuden vaikeuksia on lisännyt metallien hintojen notkahdus. Nikkelin ja sinkin hinnat ovat kuitenkin taas kallistumaan päin. Sitä paitsi Suomesta on löydetty myös muita mineraaleja kullasta ja platinasta alkaen.

Tuleen ei saisi jäädä nytkään makaamaan. Jos Suomessa olisi uskallusta, kuten Ruotsissa, pohjoisesta rakennettaisiin rautatieyhteys Jäämerelle, joko Kirkkoniemeen tai Sallan kautta Muurmannin radalle.

Siellä odottaisivat ympäri vuoden avoimet satamat ja rikkidirektiiveistä vapaat laivareitit. Itämerikin siitä kiittäisi.

Avaa artikkelin PDF