vierasyliö Johannes Virolainen puolustimaatalouden ja maaseudun etuja
Syksyn 1970 työmarkkinaneuvottelut osoittautuivat niin vaikeiksi, että osapuolet pyysivät apuun tasavallan presidentti Urho Kekkosen. Syntyi UKK-sopimus, joka keskeytti maataloustulolain soveltamisen 15 kuukaudeksi. Metalli- ja rakennustyöväenliitot mursivat kuitenkin laajoilla lakoillaan UKK-sopimuksen tulolinjan.
MTK vaati viralliseen tutkimukseen perustuen Ahti Karjalaisen enemmistöhallitusta korjaamaan maataloustulon jälkeenjääneisyyden. Hallitus siirsi erimielisyydet MTK:n ja SDP:n välisiin neuvotteluihin.
Kun niissä ei päästy eteenpäin, Johannes Virolainen teki SDP:lle välitysesityksen, jonka SDP kuitenkin hylkäsi.
Hallitus jätti eronpyyntönsä lokakuun lopulla 1971, ja edessä olivat ”tammivaalit” 1972. Kekkonen asetti tammikuussa kaksi työryhmää selvittämään ohjelmakysymyksiä enemmistöhallitusta varten. Virolaisen johdolla toinen ryhmä valmisteli maatalouskysymyksiä, mutta ei päässyt tuloksiin.
Pääministeri Paasio muodosti SDP:n vähemmistöhallituksen helmikuussa 1972. Sen kanssa neuvottelimme maataloustuloratkaisun, jossa SDP suostui aikaisemmin mahdottomana pitämäänsä ratkaisuun.
Vähemmistöhallituksen kaaduttua muodostettiin vasemmiston ja keskiryhmien enemmistöhallitus, joka antoi kolmevuotisen maataloustulolain. Se oli voimassa satovuosina 1973–74 ja 1975–76.
Laki vahvisti MTK:n neuvotteluasemaa, sillä neuvotteluissa ratkaistiin työehtosopimusten tapaan myös muita maatalous-, vero- ja sosiaalipoliittisia asioita. Tämä helpotti keskustapuolueen asemaa. Sen ei enää tarvinnut hallituksessa taistella maatalouspoliittisista päätöksistä SDP:n kanssa.
Toukokuussa 1977 Kalevi Sorsa muodosti vasemmiston ja keskiryhmien enemmistöhallituksen, jossa Virolainen toimi maa- ja metsätalousministerinä. Maataloustulolaki ei ollut silloin voimassa, mutta hallitus ilmoitti noudattavansa ratkaisussa viimeksi voimassa olleen lain periaatteita.
Neuvotteluissa hallituksen kanssa ei edistytty, sillä Virolainen tuki hallituksessa MTK:n vaatimuksia, joita SDP vastusti jyrkästi.
Lopulta Virolainen antoi periksi, ja hallitus sai valmiiksi neuvottelutarjouksensa.
MTK:n valtuuskunta oli käsittelemässä hallituksen tarjousta ja hylkäämässä sen, kun radiosta saatiin kuulla, että hallitus oli jo tehnyt tarjouksensa mukaisen yksipuolisen maataloustulopäätöksen. Se ei sisältänyt hyvitystä edellisessä ratkaisussa vuodeksi tehdystä hintatason alentamisesta.
Virolainen oli joutunut taipumaan SDP:n vaatimuksiin Sorsan uhatessa hajottaa hallituksen. MTK oli varautunut hallituksen painostamiseen suurkokouksin. Ensimmäinen järjestettiin seuraavana päivänä, perjantaina 3.9. Lahden raviradalla.
Hallituksen saneluratkaisu oli saanut liikkeelle tuhansia lähinnä Uudenmaan ja Etelä-Hämeen viljelijöitä yli 800 traktorilla kohti Lahtea. Ne aiheuttivat valtavan liikennekaaoksen viikonloppuliikenteen jo muutenkin ruuhkauttamalla kolmostiellä.
Viljelijöiden näin laaja mielenilmaus oli yllätys hallitukselle ja erityisesti Virolaiselle. Moni hänen uskollisista tukimiehistään osallistui traktorimarssiin. Lahden kokousta täydensivät maataloustuottajaliittojen eri puolilla maata järjestämät joukkokokoukset.
Hallitus oli tilanteesta hermostunut, ja Virolainen tiedusteli minulta, mitä asiassa olisi tehtävissä.
Olin silloin tuoreena puheenjohtajana liian kokematon enkä osannut käyttää hyväksi syntynyttä ”esivallankumouksellista” tilannetta.
Katsoimme realistisesti, että hallituksen tekemän maataloustulopäätöksen muuttaminen olisi erittäin vaikeaa. Keskityimmekin hallitukselle jättämässämme uhkavaatimuksessa siihen, että saisimme uuden, MTK:ta tyydyttävän maataloustulolain ja siihen liittyvän maataloustuotteiden markkinointirahastolain.
Lisäksi vaadimme maataloudelta vuonna 1977 liikaa perittyjen markkinoimismaksujen ja valmisteverojen palauttamista, maatalouden vapauttamista markkinoimisvastuusta vuonna 1978 ja viljelijöiden silloin vielä väliaikaisen lomajärjestelmän säätämistä pysyväksi.
Vaadimme hallituksen päätökset marraskuun alkuun mennessä, jolloin MTK:n valtuuskunta kokoontuisi päättämään jatkotoimista.
Pari päivää ennen uhkavaatimuksemme määräajan päättymistä Sorsa ja Virolainen rutistivat maataloustulolakiesityksen.
Neuvottelunvaraiseen lakiesitykseen ei sisältynyt neuvottelua ohjaavia säännöksiä, mutta niissä oli saavutettava yksimielisyys. Pitkälti Virolaisen ansiosta lakiesityksen tuotantokatot olivat siedettäviä ja ylittivät kotimaisen kulutuksen keskimäärin viidenneksellä.
Johannes Virolainen on kyntänyt Suomen maatalouden ja maaseudun historiaan niin syvän vaon, ettei se hevillä umpeudu. Hän oli vuosikymmenien ajan maataloutemme tärkein puolustaja hallituspolitiikassa.
Virolaisella oli rakentavat, luottamukselliset henkilösuhteet MTK:n johtoon. Molemmat puolustivat maatalous- ja maaseutuväestön oikeuksia, mutta tavoitteiden toteuttamistavoista oltiin toisinaan eri mieltä.
Eroavuuksia selitti pitkälti se, että Virolaisen edusti yleispuoluetta, jonka oli otettava huomioon myös muiden yhteiskuntaryhmien asenteet.
Virolainen oli vannoutunut punamultamies, joka katsoi, että ainakin toinen vasemmistopuolueista oli pidettävä nykyisen yhteiskuntajärjestyksemme puolella. Toisinaan tuntui siltä, että hän antoi liikaa periksi SDP:lle, erityisesti Sorsalle. Tämä saattoi lopulta olla välttämätöntä hallitusyhteistyön ja yhteiskunnan vakauden turvaamiseksi.
HEIKKI HAAVISTO
Kirjoittaja on ministeri ja
MTK:n entinen puheenjohtaja.
Teksti on ote tänään julkaistavasta kirjasta Johannes Virolainen 1914–2000 (toim. Karina Jutila, Matti Simula ja Heikki Vento, Otava 2013).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
