Keskimäärin suomalaiset palomiehet ovat melko hyvässä kunnossa. Kuva: Pentti Vänskä
MT selvitti maamme turvallisuuden tukijalkojen fyysisen ja henkisen kunnon: Tällaisessa iskussa poliisit ja palomiehet ovat nykyisin
Sekä poliisit että palomiehet ovat tärkeässä roolissa arkielämän turvallisuudentunteen luomisessa. Molempien ammattiryhmien työn todellisuuden välillä leijuu tästä huolimatta vähintään jonkinlainen salaisuuden verho.
Harjoitustoiminta on olennainen osa palomiesten työkunnon ja -taitojen ylläpitoa. Pelastussukeltajat Ville Tolvanen ja Jouni Turunen osallistuivat pintapelastusharjoitukseen Kuopiossa joulukuun alussa. Kuva: Pentti VänskäMT päätti selvittää, millaisessa kunnossa maamme poliisit ja palomiehet ovat sekä fyysisestä että henkisestä näkökulmasta katsottuna. Syynä tähän on se, että nämä molemmat ammattiryhmät ovat hyvin merkittävässä roolissa arkielämämme turvallisuudentunteen näkökulmasta.
Toisaalta harva meistä on poliisien tai palomiesten kanssa tekemisissä kovinkaan säännöllisesti, joten työn todellisuuden yllä leijuu vähintään jonkinlainen salaisuuden verho.
Sekä poliiseilta että palomiehiltä edellytetään, että he ylläpitävät työnsä edellyttämää sekä fyysistä että henkistä kuntoa. Tuo velvoite tulee suoraan lainsäädännöstä eli pelastuslaista.
Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Sirpa Lusa kertoo, että palo- ja pelastusala on ala, joka sisältää erityistä sairastumisen vaaraa. Tästä syystä palomiehille tehdään säännöllisin väliajoin lakisääteiset terveystarkastukset ja työpaikkaselvitykset.
Sen lisäksi, että palomiehille tehdään säännöllisiä terveystarkastuksia, heidän fyysistä ja henkistä hyvinvointiaan seurataan tietysti työterveyshuollon vastaanottokäynneillä.
Lusa huomauttaa, että seurannan pitäisi olla sellaista, että ongelmiin päästään käsiksi ennen kuin tilanne menee pahaksi. Seurannassa tärkeässä roolissa ovat säännölliset neuvottelut työterveyshuollon ja pelastuslaitoksen välillä.
"Usein nämä ongelmat rupeavat näkymään siellä työpaikalla, ja lähiesimies voi olla se, joka huomaa sen", Lusa sanoo.
Asia ei suinkaan ole niin, että vaikkapa kuntotesteillä päästään kiinni ainoastaan fyysisen puolen ongelmiin. Lusa korostaa, että fyysisen toimintakyvyn arvioinnissa huomataan usein myös muita kuin puhtaasti fyysiseen kuntoon liittyviä ongelmia.
"Siellä on huomattu esimerkiksi piileviä sydänsairauksia, kun syke käyttäytyy omituisesti tai sitten keskustelussa on tullut esille, että on tosi rankka elämäntilanne vaikka avioeron, läheisen kuoleman tai pienen lapsen sairastumisen takia", tutkija kertoo.
Palomiesten fyysistä kuntoa on mitattu Firefit-järjestelmällä vuodesta 2006 lähtien. Nykyisin osa järjestelmää on neliluokkainen Firefit-indeksi, joka koostuu lihaskuntotesteistä ja hapenottokyvyn testeistä, joissa on eräänlaista liukumavaraa eri testien välillä. Kun testattavan kuntoa arvioidaan, eri testien tuloksista lasketaan keskiarvo. Jonkun yksittäisen testin huonompi tulos ei siis välttämättä kaada sitä, että testattava soveltuu vaikkapa savusukellustehtäviin.
"Totta kai siinä on ne tietyt työturvallisuuteen liittyvät alarajat, jotka pitää saavuttaa, että ihan nollatuloksella ei voi päästä läpi", Lusa muistuttaa.
Vaativaan savusukellukseen edellytetään vähintään testin keskiarvo kolme. Perustason savusukellukseen pääsee mukaan arvolla 2,8. Fyysistä toimintakykyä suhteessa työn vaatimuksiin arvioidaan arvoilla 1-5.
Keskimäärin suomalaiset palomiehet ovat melko hyvässä kunnossa. Lusan mukaan suurin osa suomalaisista palomiehistä on kuntonsa puolesta savusukellukseen kelpaavia. Tästä huolimatta osa heistä jää kuntovaatimusten alapuolelle, vaikkapa ylipaino-ongelman takia.
"Ylipaino usein johtaa siihen, että tulee muutenkin ongelmia toimintakyvyn kanssa", tutkija sanoo.
Palomiesten toimintakyky heikkenee iän myötä. Kuva: Pentti VänskäKuten kenellä tahansa, myös palomiehillä näkyy se, että heidän toimintakykynsä heikkenee iän myötä. Tähän pääsääntöön liittyen palomiesten kuntotilastoista paljastuu eräs vähintään pienimuotoinen yllätys.
"Se nuorin ikäryhmä ei kuitenkaan ole selkeästi parhaimmassa kunnossa, vaan 30-40 -vuotiaat. On vähän huoli siitäkin, ovatko nuoret sitten enää tulevaisuudessa se parhaimmassa kunnossa oleva ryhmä."
Lusa huomauttaa, että pelastusalalle hakeutuvia testaavan henkilöstön keskuudessa ei ole sen sijaan havaittu selkeää muutosta fyysisessä toimintakyvyssä. Tämä kertoisi siis siitä, että palomiesten kunnossa tapahtuu melko pian heti opintojen päättymisen ja työelämään siirtymisen jälkeen jotain. Sitä, mitä tämä jotain on, ei tarkkaan tiedetä. Taustalla on kuitenkin ainakin jollain tasolla se, että opintojen jälkeen systemaattinen kunnon ylläpito vähenee.
Kunnon ylläpidon pitäisikin siis olla motivoivaa myös opintojen jälkeen.
"Tietysti se on jokaisen ihmisen arvovalinta, miten paljon arvottaa kunnon ylläpitoa."
Tutkija painottaa, ettei työuran alkupuolellakaan ole tarpeen olla huippu-urheilija, vaan työkykyrajojen saavuttamiseen riittää systemaattinen ja tavoitteellinen treeni. Olisikin hyvä pitää mielessä niin sanottu reserviajattelu.
"Työn vaatimuksen ja oman kunnon väliin pitäisi jäädä sellainen reservi yllättäviä tilanteita varten. Terveydelle voi tapahtua jotain tai työtilanne saattaakin yhtäkkiä muodostua äärimmäisen kuormittavaksi", Lusa huomauttaa.
Yleisellä tasolla nuorisossa näkyy se, että osa heistä harrastaa liikuntaa hyvinkin aktiivisesti, ja osan elämäntavat taas ovat passiivisia.
Nuorten palomiesten motivoinnissa keskeinen rooli on työnantajalla eli käytännössä pelastuslaitoksella.
"Kun siellä ollaan 24 tuntia vuoroissa, siellähän voi hyvin motivoida siihen fyysistä toimintakykyä ja sitä kautta työkykyä ylläpitävään liikuntaan", Lusa vinkkaa.
Monet pelastuslaitokset ovatkin palkanneet töihin liikunnanohjaajia, jotka esimerkiksi järjestävät ryhmäliikuntaa ja antavat ravintoneuvontaa.
Kiinnostava havainto palomiesten fyysisen toimintakyvyn seurannassa on se, että viime vuosina tulokset ovat polarisoituneet. Toisin sanoen tulokset jakautuvat yhä selkeämmin surkeisiin ja erinomaisiin tuloksiin.
Usein polarisaation taustalla vaikuttaa se, että monet eri siviilielämän ongelmat aiheuttavat sen, ettei omasta toimintakyvystä jakseta enää entiseen malliin pitää huolta.
"Voi tulla avioeroa, on pienet lapset ja asuntolainat. Sitten tulee joku pieni kremppa, joka sitten aiheuttaa sen, ettei pystykään treenaamaan tai tekemään operatiivista työtä", tutkija pohtii.
Toisaalta lääketiede on kehittynyt niin paljon, että normaali työskentely jopa hyvinkin vanhaksi on nykyisin mahdollista.
"Nykyään esimerkiksi lääkitykset ovat niin hyviä, että sen turvin voi jatkaakin sitä työtä, kun sen sairauden hallinta aloitetaan tarpeeksi ajoissa", Lusa kertoo.
Palomiesten fyysisen toimintakyvyn seurannan tulokset jakautuvat yhä selkeämmin surkeisiin ja erinomaisiin tuloksiin. Kuva: Pentti VänskäPalomiesten henkisen puolen kunnosta ei ole systemaattista seurantatietoa, joten aihepiirin arviointi on hieman fyysisen kunnon arviointia vaikeampaa.
Vaikka mitään systemaattista seurantatietoa ei palomiesten henkisestä kunnosta olekaan, on Lusan mukaan kuitenkin selvää, että kysyntä henkisen kuntoon liittyville palveluille ja seurannalle on lisääntynyt.
Vuodesta 1987 lähtien palomiesten kanssa tekemisissä ollut Lusa on nähnyt selkeän muutoksen palomiesten käytöksessä.
"Entistä valmiimpia ollaan puhumaan mistä tahansa ongelmista, ja se on hienoa huomata", hän sanoo.
Vuodesta 1987 lähtien palomiesten kanssa tekemisissä ollut tutkija Sirpa Lusa on nähnyt selkeän muutoksen palomiesten käytöksessä. Kuva: Pentti VänskäPoliisihallituksen henkilöstön kehittämispäällikkö Satu Koivu kertoo, että poliisin työtehtävien kautta henkilöstölle tulee eteen sekä fyysistä että henkistä kuormitusta. Pääsääntöisesti fyysinen kuormitus on lyhytaikaista kun taas henkinen kuormitus voi kertyä pitkältäkin ajanjaksolta.
Tyypillinen esimerkki fyysisestä kuormituksesta on henkilön kiinniottotilanne tai vaikkapa hänen taluttamisensa poliisiautoon silloin, jos henkilö ei ole kovinkaan yhteistyöhaluinen.
Henkisellä puolella kuormitusta aiheuttavat erityisen vaikeat työtehtävät, joissa kohdehenkilö esimerkiksi uhkaa tai ampuu poliisia kohti aseella. Raskaita voivat olla myös tapaukset, joissa esimerkiksi liikenneonnettomuudessa menehtyy lapsia.
Siihen, miten kuormittavia tilanteet ovat, vaikuttaa luonnollisesti henkilön oma elämäntilanne, ammattitaito sekä vuosien varrella kertynyt kokemus.
"Jos olet vasta valmistunut, yksittäinen tehtävä saattaa jäädä vaivaamaan. Taas jollain toisella henkilöllä sama tilanne ei välttämättä hetkauta lainkaan", Koivu huomauttaa.
Henkilöstön kehittämispäällikkö korostaa, että poliisien toimintakykyä arvioidaan kokonaisuutena. Poliisin työkyky perustuu toimintakykyyn, jolla selviydytään työn ruumiillisista, henkisistä, sosiaalisista ja eettisistä vaatimuksista yli- tai alikuormittumatta tai väsymättä liikaa.
Poliisin työssä fyysinen kuormitus on pääsääntöisesti lyhytaikaista kun taas henkinen kuormitus voi kertyä pitkältäkin ajanjaksolta. Kuva: Miska PuumalaPoliisissa fyysistä toimintakykyä testataan sekä poliisivirassa olevilta henkilöiltä että vartijoilta. Ennen kuntotestausta tehdään yhdessä työterveyshuollon kanssa terveydellisten riskien arviointi ja testauksen jälkeen testistä saa henkilökohtaisen palautteen sekä harjoitteluohjelman oman kuntonsa parantamiseksi.
Testikokonaisuuden yksi osio käsittelee kestävyyskuntoa, jossa mitataan kestävyyskunnon lisäksi maksimaalista hapenottokykyä. Näitä kahta asiaa testataan joko Cooperin testillä tai vaihtoehtoisesti polkupyöräergometritestillä.
Toinen osa käsittelee lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Tämä osio jakautuu kaikkiaan viiteen eri testiin, jotka ovat puristusvoima, pystypunnerrus, istumaan nousu, selän sivutaivutus sekä toistokyykistys.
Kolmas osa testistä on kehonkoostumusarviointi, jossa mukana ovat painoindeksi, vyötärönympärys sekä rasvaprosentin mittaus.
Normaalisti fyysistä työkuntoa testataan kahden vuoden välein. Jos tulos on hyvä tai erinomainen, seuraava testi odottaa kolmen vuoden päässä. Mikäli testin tulos on huono tai jopa todella huono, on testausväli aiempaa tiiviimpi
Poliisien henkisen toimintakyvyn seuraamisesta oma vastuunsa on luonnollisesti esimiehillä, mutta sitä seurataan myös työterveyshuollon vastaanottokäynneillä.
Jokainen poliisiyksikkö seuraa omaa tilannettaan itsenäisesti. Poliisihallituksen tehtävänä taas on toiminnan ohjaus sekä linjaukset siitä, että tarjottavat työterveyshuoltopalvelut ovat samanlaisia eri puolilla Suomea. Lisäksi Poliisihallitus seuraa koko poliisiorganisaation terveyskehitystä esimerkiksi valtakunnallisilla terveyskyselyillä.
Poliisien henkisen toimintakyvyn seuraamisesta oma vastuunsa on luonnollisesti esimiehillä, mutta sitä seurataan myös työterveyshuollon vastaanottokäynneillä. Kuva: Miska PuumalaMyös poliisien kunto on luonnollisesti sidoksissa normaaliin ikäkehitykseen. Toisin sanoen siis alalle tulevat ovat jopa erittäin hyvässä kunnossa, mutta iän myötä tulokset tyypillisesti heikkenevät.
Palomiesten tavoin myös poliiseilla on havaittavissa kuntosuoritusten aiempaa vahvempi polarisoituminen.
"Nuorena ollaan kokonaisuutena lähempänä toisiaan, mutta kun miettii sitä työuraa pitkäaikaisesti, niitä ääripäitä on siellä pitkin matkaa", Koivu sanoo.
Polarisoitumisen syyt eivät ole yksiselitteisiä, mutta Koivun mukaan yleisemminkin väestön tasolla on havaittavissa, että osalla väestöstä liikunta on toisia kiinteämpi osa elämää.
"Ruuhkavuosina se saattaa tulla koetukselle, ja ehkä sitä ei jotenkin sitten enää samalla tavalla kaikki miellä osaksi elämää", Koivu pohtii.
Henkilöstön kehittämispäällikkö korostaa, että poliisien kenttäkelpoisuudesta on tarpeen pitää huolta, jotta koko organisaation operatiivinen toimintakyky voidaan turvata. Mikäli polarisaatio kuntotasossa vahvistuu entisestään, on seurauksena käytännössä se, että yhä useampi poliisimies joutuu kuntotestin jälkeen kuntokuurille.
Jos henkilö ei enää täytä kenttäkelpoisuuden kriteereitä, pohditaan tällöin hänelle sopivampia muita tehtäviä. Henkilöstön kehittämispäällikkö ei näe riskinä sitä, että kenttätehtäviin kelpaava poliisijoukko supistuisi tulevaisuudessa.
"Meidän on siitä pidettävä koko ajan kiinni, ettei näin käy", hän vakuuttaa.
Poliisien kenttäkelpoisuudesta on tarpeen pitää huolta, jotta koko organisaation operatiivinen toimintakyky voidaan turvata. Kuva: Miska PuumalaFyysinen kunto ja se millaisia vaatimuksia sen suhteen kulloinkin on, vaihtelee paljon eri poliisitehtävien välillä. Koivu arvioi, että valvonta- ja hälytystoiminnassa mukana olevat poliisit ovat tyypillisesti muita paremmassa kunnossa.
Viime vuosina poliisien keskuudessa on herännyt aiempaa enemmän kysyntää esimerkiksi uni-, palautumis- tai ravintoneuvonnalle.
"Nähdään, että vaihtoehtoja sen työkyvyn ja työkunnon tukemiselle on myös muita kuin se perinteinen punttisali tai lenkille lähteminen", Koivu pohtii.
Kun tarkastellaan henkisen puolen kuormitusta, havaitaan, että erityisen kuormittuneita poliisissa ovat rikostutkijat. Syynä tähän kehitykseen on Koivun mukaan tutkintatyön luonne sekä se, että aiempina vuosina resurssipanostuksia on laitettu ensisijaisesti valvonta- ja hälytystoimintaan.
"Juttumäärät henkilöä kohden ovat selkeästi aiempaa suurempia tänä päivänä, ja tapaukset ovat ehkä myös aiempaa monimutkaisempia", Koivu sanoo.
Tapausten monimutkaistumisesta esimerkeiksi Koivu nostaa talousrikokset sekä kyberrikokset.
Sen lisäksi, että erilaiset työkyvyn ongelmat tunnistetaan aiempaa paremmin, mentaalipuolen asioiden esiin nousemisen taustalla vaikuttaa henkilöstön kehittämispäällikön mielestä myös eräänlainen kulttuurinen muutos siinä mielessä, että erilaisten tukimuotojen piiriin hakeudutaan aiempaa rohkeammin.
"Jos katsotaan 10–15 vuotta taaksepäin, meille on tullut erinäköisiä tukimuotoja ja purkukeskusteluja kriittisten tilanteiden jälkeen. Ylipäänsä osataan sanoittaa paremmin sitä kuormittuneisuutta", Koivu pohtii.
Viime vuosina poliisien keskuudessa on herännyt aiempaa enemmän kysyntää esimerkiksi uni-, palautumis- tai ravintoneuvonnalle. Kuva: Jaana KankaanpääVaikka poliisilaitokset hoitavat oman alueensa seurannan itsenäisesti, ja Poliisihallitus seuraa niin sanotusti vain valtakunnallisia suuria linjoja, voidaan alueellisista eroista tehdä jotain havaintoja.
Esimerkiksi sairauspoissaolojen määrissä ja pituuksissa on paikoin rajuakin alueellista ja eri yksiköiden välistä vaihtelua.
"Poissaolopäivissä per henkilötyövuosi se on pienimmillään joissain yksiköissä 4,5 ja korkeimmillaan 12,7", henkilöstön kehittämispäällikkö sanoo.
Keskimäärin sairauslomalla ollaan poliisissa 8,6 päivää henkilötyövuotta kohden.
Koivu huomauttaa, että ikärakenteet eri poliisiyksiköissä ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla henkilöstö on yleensä muuta maata, kuten vaikkapa Lappia, nuorempaa.
"Sillähän on usein suora verrannollisuus tuohon sairastavuuteen", hän sanoo.
Kymmenen vuoden tarkastelussa sairauspoissaolojen määrä on kasvanut saamaan aikaan kiireen ja työpaineen lisääntymisen kanssa. Viime vuosina esimerkiksi mielenterveyssyistä johtuvat sairauslomat ovat lisääntyneet.
”Joka tapauksessa poliisissa työkyky ja -kunto nähdään osana työturvallisuutta sekä oman itsensä että työparin osalta. Siksi työkyvystä huolehtiminen koetaan tärkeäksi sekä työntekijöiden keskuudessa että organisaatiotasolla”, Koivu tiivistää.
Lue lisää:
Munuaissairaudet ovat yllättävän yleisiä – suojele kehoasi liialta suolalta ja särkylääkkeiltä
Poliisien työkyvystä huolehtiminen koetaan tärkeäksi sekä työntekijöiden keskuudessa että organisaatiotasolla Kuva: Kimmo HaimiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
