Auttamisen haluperiytyi isältä
Hätään joutuneiden auttaminen on tullut jämijärveläiselle Anja Tunturille isän perintönä.
”Isä toimi vapaapalokunnassa. Hän veti meidät lapset mukaan.”
Henkisen avun vapaaehtoistyössä Tunturi on ollut mukana 1990-luvun alusta lähtien. Ensiapuryhmässä hän on aloittanut jo vuonna 1977.
Henkiseen apuun hän alkoi perehtyä omakohtaisen kokemuksen kautta. Hänen työkaverinsa ammuttiin työpaikalla hotellissa ryöstön yhteydessä.
Vapaaehtoistyö vie valtavasti Tunturin aikaa, mutta sen panoksen hän antaa mielellään.
”Se antaa hyviä ystäviä ympäri maata, elämään hyvää sisältöä ja auttamisen iloa.”
Ilman oman perheen tukea vapaaehtoisen voimat ehtyisivät. Hän hakee mielelleen tuuletusta myös käsitöistä ja lenkkeilystä.
”Sosiaalinen verkosto on tärkeä. Pitää olla myös sellaisia ystäviä, joiden kanssa ei puhuta näistä asioista lainkaan. Ryhmä ja ryhmäläisten omat läheiset ovat vaitiolovelvollisia vapaaehtoistyön asioista.”
Vapaaehtoistyössä voi myös kehittää itseään.
”Koko vapaaehtoisuraansa ei tarvitse olla rivi-ihmisenä. On monta porrasta, joita pitkin pääsee eteenpäin. Palkitsevaa on myös, kun saa Punaisen Ristin työntekijöiden kanssa kehittää näitä asioita.”
Tunturi pitää itse henkisen tuen peruskursseja. Niille on paljon tilausta. Kursseilta hän myös rekrytoi sopivia henkilöitä ensihuoltoryhmiin.
HANNA LENSU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
