OECD:n selvitys: Maatalouspäästöjä karsittava nopeasti – kotieläinsektori merkittävin päästölähde
Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin pienentää hiiliverolla tai vähennystuella, OECD:n tuore selvitys kertoo.
Asiantuntijat Jussi Lankoski ja Frank van Tongeren ovat tehneet pitkää uraa maataloustutkimuksen parissa. "Nyt aikaa Pariisin konttorilla vievät maatalouden ilmasto- ja innovaatioprojektit", he kertovat. Kuva: HELI SORJONENMaataloudella on suuri vastuu kasvihuonekaasujen vähentämisessä.
Maatalouden suorista kasvihuonekaasupäästöistä 80 prosenttia tulee kotieläinsektorilta ja niistä 80 prosenttia märehtijöistä. Tämä selviää Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n pian julkaistavasta tutkimuksesta.
”Jotta pääsemme Pariisin sopimuksen tavoitteeseen, jossa maapallon lämpötilan nousu rajataan alle kahteen asteeseen, maatalouden tulisi vähentää kymmenen prosenttia vuosittaisista päästöistään vuoteen 2030 mennessä ja 25 prosenttia vuoteen 2050 mennessä”, OECD:n ekonomisti Jussi Lankoski kertoo järjestön pääkonttorilla Pariisissa.
Aikataulu päästövähennyksiin on tiukka. Maataloudessa kaikkein kunnianhimoisimpiin tavoitteisiin tuskin päästäänkään Pariisin sopimuksen vaatimalla nopeudella.
Ilmastonmuutoksen rinnalla kasvava väkimäärä, lisääntyvä ruuan kysyntä, ympäristön köyhtyminen ja uusien tuotantoalojen tarve haastavat maataloutta.
”Ruuantuotanto kohtaa ilmastonmuutoksen lisäksi tulevina vuosina muitakin isoja mullistuksia. Esimerkiksi ruuan tarjonnan pitäisi kasvaa merkittävästi vuoteen 2050 mennessä vastatakseen lisääntyvään kysyntään, mikä hankaloittaa kasvihuonepäästöjen vähentämistä”, Lankoski valaisee.
OECD:n selvityksen mukaan maataloudesta olisi globaalisti mahdollista vähentää yksi gigatonni kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä ja kaksinkertaisesti enemmän vuoteen 2050 mennessä. Ilman poliittisia työkaluja tähän ei kuitenkaan päästä.
Lankoski valaisee OECD:n ehdottamia vaihtoehtoja.
”Tavoitteisiin voidaan päästä hiiliverolla, joka olisi tehokkain keino päästöjen vähennykseen mutta aiheuttaisi tulonmenetyksiä tuottajille ja kuluttajille. Toinen vaihtoehto on päästöjen vähennystuki, joka myös lisää hieman tuottajien tuloja ja vaatisi valtioilta budjettisatsauksia.”
Vähennystuella valtio maksaisi tuottajille sellaisesta teknologiasta, jolla voitaisiin vähentää esimerkiksi karjatalouden metaanipäästöjä tai lisätä hiilen sitomista maaperään.
”Osa maataloudelle nyt ohjattavista tuista voitaisiin keskittää päästöjä leikkaavaan politiikkaan.”
OECD on ollut tiiviisti mukana EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) valmisteluissa.
Kun kysyy, millaista politiikkaa Euroopan unionin pitäisi tehdä, Lankoski mainitsee tuloksiin perustuvan maatalouden. Silloin viljelijää kannustetaan tekemään toimia ympäristön eteen ja tukia maksetaan saavutetuista tuloksista.
”Tuloksiin perustuvan politiikan on huomattu lisäävän viljelijöiden motivaatiota ympäristöasioihin. Se myös mahdollistaa tilatason innovaatiot.”
Euroopan komission esittämä cap-politiikka ei saa OECD:n asiantuntijoilta pelkkiä ruusuja. Ensimmäisenä huutia saa komission esittämä 100 000 euron tukikatto suorille tuille.
”Tukikatto ei ratkaise oikeita ongelmia. Se on kömpelö keino suunnata tukia tiloille, jotka oikeasti niitä tarvitsevat. Ajatus on sinänsä hyvä, mutta tässä pitäisi päästä pidemmälle”, OECD:n maatalousyksikön johtaja Frank van Tongeren sanoo.
EU:n maatalouden rahoitusjärjestelmä voitaisiin van Tongerenin mukaan laittaa remonttiin.
Pilarirakenne, joka koostuu yhteisrahoituksesta ja suorista tuista, on vanhanaikainen.
OECD on selvittänyt, että tuotantomääristä irrotettu tuki on kaikkein tehokkainta tulotukea. Näillä dekoplatuilla tuilla viljelijöiden taskuihin päätyy itse asiassa enemmän rahaa kuin muiden tukimuotojen kautta. Tuet on otettu käyttöön EU-maissa – OECD:n suosituksesta.
Erityisesti Suomessa purnausta on aiheuttanut EU:n maatalousbudjetin supistuminen. Rahoitusleikkaukset eivät asiantuntijoiden mukaan ole välttämättä pahasta.
”Rahan väheneminen ei välttämättä ole ongelma, koska silloin on pakko miettiä, mihin sitä oikeasti halutaan suunnata. Pienemmälläkin budjetilla voidaan saavuttaa politiikan tavoitteet, mikäli valitaan oikeat keinot”, van Tongeren sanoo.
Lue lisää:
Useiden yliopistojen yhteistutkimus: Lihaa syömällä emme pelasta maapalloa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
