huidunperä Tuli juhla- jamerkkipäivien kuukausi
Eilen vietettiin suomalaisen työn ja ylioppilaiden merkkipäivää. Työväestö vietti sitä vapaapäivänä, maaseudulla päivä meni perinteisesti kylvöjen valmisteluissa.
Kuukauteen osuu merkittävästi muitakin kansallisia juhlapäiviä. Tämän kuun kahdentenatoista liputetaan suurmiehemme J.V. Snellmanin kunniaksi ja päivää myöhemmin, sunnuntaina, juhlitaan valtakunnallista äitienpäivää.
Vietämme tässä kuussa myös kaatuneiden muistopäivää ja Eurooppa-päivää. Lisäksi tulevat kirkolliset helatorstai ja helluntai.
Toukokuun kahdestoista on kaikki syy kohdata juhlavasti.
Varsinkin kasvavaa polvea on tällöin jatkuvasti aihetta ohjata maansa historian eli päivän merkityksen tuntemiseen.
Kiintoisa erikoisuus on kuulunut historiaamme.
Vuonna 1806 syntynyt Snellman, pohjalaissyntyisen merikapteenin perillinen, oli käynyt koulun Oulussa ja lähti 1822 opiskelemaan Turun yliopistoon, silloin ainoaamme.
Samanaikaisesti ikätoverit, niin ikään tulevat maamme suurmiehet Elias Lönnrot ja J.L. Runeberg, olivat myös samalla asialla.
Snellmanista tuli filosofian tohtori 1835. Hän oli opiskellut Saksassa ja toi sieltä filosofi Hegelin kuulun opin kansalaisyhteiskunnan rakentamiseksi. Se soveltui erityisen hyvin Suomeen.
Saatoimme Snellmanin ohjaamana tällöin välttää ”radikaleja ylilyöntejä, jotka pienelle, Venäjään alistussuhteessa olleelle suuriruhtinaskunnalle olisivat voineet koitua kohtalokkaiksi”, todetaan Kansallisarkiston juhlateoksessa. Kirja julkaistiin Snellmanin juhlavuoden 2006 kunniaksi.
Laatiessaan kuulun teoksensa valtio-opista Snellman totesi, että valtio syntyy kansallishengeksi kutsutulla kansalaisten toiminnalla ja että kansalaisten ylevä tehtävä on vaikuttaa yhteisen kansallishengen syntymiseen: ”Kansakunnan on pyrittävä siihen inhimilliseen sivistykseen, mikä on kunakin aikana korkein, sillä vain siten kansakunta voi säilyttää itsenäisyytensä muihin nähden.”
Samaan myös Santeri Alkio myöhemmin nuorisoseuraliikkeellään pyrki.
Nyt Huidunperällä toivotaan, että snellmanilaisen ajatuksen sivistyksen merkityksestä muistaisi nyt myös nykyhallituksemme, kun se tekee koululaitostamme ja yliopistojamme koskevia merkittäviä päätöksiä.
Snellmanilla oli pätevyys yliopistomme professuuriin, mutta venäläiset vallanpitäjät eivät suostuneet sen toteuttamiseen. Ruotsiinkin Snellman sen vuoksi haki kahdesti, mutta perui kuitenkin hakemuksensa.
Snellmanista tuli sitten yläalkeiskoulun rehtori Kuopioon. Samalla hän perusti siellä ruotsinkielisen Saima-lehden.
Sen toimittamisen rinnalla kansallinen herättäjä aloitti myös ensimmäisiin suomenkielisiin lehtiin kuuluneen Maamiehen Ystävän julkaisemisen.
Aleksanteri II:n tultua valtaistuimelle olot sitten muuttuivat Suomelle suopeammiksi: Snellmanin ura tiedemiehenä nousi. Hänet aateloitiin, nimitettiin senaattoriksi ja valtiontalouden hoitajaksi.
Snellman oli aikaisemmin todennut, että maamme oli ollut kuusi vuosisataa ”Ruottin alla” virkamiesten ja oppineiden ollessa sikäläisiä. Nyt, kun tulijoita sieltä ei enää ole ja eletään keisarin alla ”väkevässä rauhassa”, toivoa on, että vielä kerran Suomen kieli pääsisi vallalle”.
Nyt, Aleksanteri II:n vieraillessa Suomessa Snellmanin toivomus toteutui. Keisari suostui. Suomi tuli maan viralliseksi kieleksi.
Toinenkin merkittävä uudistus, rahanuudistus,tapahtui: markka tuli maassa ruplan tilalle.
Toimittajan sanat viljelijäväestölle Maamiehen Ystävän ensi numerossa olivat historialliset:
”Talonpojilla on vähemmän tietoa maailman asioista kuin Herrasmiehillä. Ja kun minä nyt koitan tätä tietoa hankkia ja vaikuttaa hänelle halua tietämään, niin minä kyllä saatan kutsua ittiäni maamiehen ystäväksi. Ja sen minä takaan, että kuin olet minun seurassani kaksi vuotta, niin sinä tiät enemmän kuin moni Herrasmies. Kyllä sinulla sitten on palava halu aina lisää tietämään. Ja jos en minä enää elä niin kyllä sinulla on muista ystäviä.”
Heikintytär
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
