Tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmonen kannustaa maaseudun ihmisiä toiveikkuuteen – Tulevaisuuteen kannattaa sijoittaa, sillä yhä useampi nuori haaveilee elämästä maalla

Tuomas Kuhmosen mielestä maaseutua uhkaa näköalattomuus. Tulevaisuuden mahdollisuuden näivettyvät, jos niiden eteen ei tee töitä. Hänen kotikunnassaan Vesannolla investoitiin uuteen hirsikouluun. Muuttoliike kuntaan on kääntynyt voittopuoleiseksi. Kuva: Pentti Vanska

Vuonna 2019 Helsingin Sanomat esitteli maaseudun rakenneongelmaisen kunnan tyyppiesimerkkinä pohjoissavolaista Vesantoa. Alhainen syntyvyys, korkea sairastavuus, ikääntyvä väestö ja muut taantuvan kunnan mittarit osoittivat synkkää tulevaisuutta.

Tulevaisuudentutkija Tuomas Kuhmonen, Vesannon kunnanvaltuuston ja elinvoimaryhmän puheenjohtaja, ei niellyt kotikunnastaan tehtyä ennustusta.

Viime aikoina Vesanto onkin ollut otsikoissa uuden puukoulunsa ansiosta. Pohjois-Savon ja Keskisuomen maakuntarajalla sijaitsevasta kunnasta on tullut muuttoliikkeen voittaja.

"Meillä on tehty elinvoimatyötä nyt viime valtuustokaudelta lähtien. Vaikea sanoa, miten se on toiminut, mutta olemme muuttovoittokunta ja meillä on uusi hirsikoulu. Se on Vesannon historian suurin investointi. Jos ei uskota hyvään tulevaisuuteen, niin siihen ei myöskään investoida. Silloin mahdollisuuksia rapautetaan omalla toiminnalla."

Kyse ei ole myöskään pelkästä elinkeinojen tukemisesta.

Paikallisyhteisöjä vahvistamalla valetaan pohjaa merkitykselliseltä tuntuvalle elämälle. Se on Kuhmosen mielestä maaseudun vahvuus.

Viime vuoden lopulla Maaseudun Sivistysliitto valitsi Kuhmosen uudeksi puheenjohtajakseen.

"Molemminpuolinen rakkaustarina", Kuhmonen luonnehtii suhdettaan sivistysliittoon.

Tehtävässä Kuhmonen haluaa tuoda vesantolaista tulevaisuusajattelua maaseudun ihmisten ulottuville. Tänä vuonna sivistysliiton on tarkoitus tiivistää maaseudun järjestöjen yhteistyötä.

Kuhmosen mielestä sivistys on ollut ja tulee olemaan suomalaisen yhteiskunnan kivijalka.

Kansankynttilöiden tehtävät ovat kuitenkin nykymaailmassa erilaisia kuin viime vuosisadoilla.

"Kansansivistys ja koulutustaso ovat jo erittäin hyviä. Nyt on enemmän tarvetta tietyistä asioista kertomiselle, valistamiselle ja ajattelun avartamiselle. Kolme isoa teemaa, joista itse haluaisin maaseutua sivistää, ovat fossiilitaloudesta luopuminen ja siihen liittyvät mahdollisuudet, tulevaisuudenuskon ylläpitäminen ja vahvistaminen sekä tulevaisuuskeskusteluun osallistuminen."

Kuhmonen ottaa usein osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Julkisissa puheenvuoroissaan hän esittää usein kuvauksia maaseudun valoisasta tulevaisuudesta. Puheet eivät myöskään ole vailla pohjaa.

Turun yliopiston tulevaisuudentutkijana Kuhmonen on havainnut perustavia muutoksia nuorison asenteissa. Nuorille tehdyissä suurissa kyselytutkimuksissa yhä useampi kertoo haaveilevansa elämästä maaseudulla.

Heidän unelmissaan saattaa siintää esimerkiksi omavarainen elämä pientilallisena. Rikkauksien sijaan moni puhuu riittävästä toimeentulosta.

Ongelma kuitenkin vaikuttaisi olevan se, että maaseudun asukkaat eivät itse välttämättä usko tällaiseen tulevaisuuteen. Julkisuudessa rummutettu pysäyttämätön kaupungistuminen voi lannistaa.

Kuhmonen käyttää tästä keskustelusta termiä "juonien taisto".

"Monella on tutina, että nyt eletään jonkinlaista murrosaikaa. Rakenteet muuttuvat ja valtasuhteet muuttuvat ja muutoksen vuoksi pelimerkkejä jaetaan uudelleen. Yhteiskunnallisissa diskursseissa, niin kuin hienosti sanotaan, tarjoillaan erilaisia juonia siitä, millaiseksi tulevaisuus on muodostumassa."

Voitolle pääsevät juonet ovat niitä, jotka muuttuvat todellisiksi. Niillä perustellaan esimerkiksi politiikassa tehtäviä valintoja. Samalla ohjataan myös tulevaisuuden suuntaa. Ennustukset alkavat toteuttaa itseään.

Juonien taistossa maaseudun ääni on usein hiljaista mutinaa. Maalaiset ovat puheenaihe, eivät keskustelun oma-aloitteisia osallistujia.

Hyvä esimerkki on ilmastonmuutoksesta käytävä keskustelu. Maa- ja metsätalous esitetään julkisuudessa herkästi ongelmana. Kaupunkilaisen elämäntavan arvostelijoita on paljon vähemmän.

Maalla asuvia syytetään siitä, että he eivät tartu kyllin tarmokkaasti ilmastonmuutoksen estämiseen.

"Mutta esimerkiksi maatalouteen ilmastokysymys on tullut hyvin nopeasti hyvin uutena asiana. Kymmeniä vuosia ympäristökeskustelua on käyty lähinnä vesiensuojelusta. Nyt pitäisi kuitenkin tehdä todella nopeasti todella isoja muutoksia. Monille se näyttäytyy sellaisena, että vaaditaan paljon, mutta ei tarjota mahdollisuuksia. Se on hankala asetelma, josta saattaa syntyä sellainen mielikuva, että maaseudun ihmisiä ei kiinnosta."

Edessä on valtavan suuri murros, mutta sitä ei välttämättä myönnetä. Maaseudun tapauksessa rakennemuutos on helpommin sanottu kuin tehty.

"Lähtökohtana täytyisi tunnustaa, että rakennemuutokset ovat aina vaikeita, eivätkä ne etene yhtä polkua pitkin."

Lääkkeeksi Kuhmonen tarjoaa maaseudun ihmisten toimintaa ja puhetta omasta tulevaisuudesta. Myös heidän on osallistuttava juonien taisteluun.

"Mikä on maaseudun toimijoiden kyky määritellä esimerkiksi metsien käyttöä. Tai jos ajatellaan, että tällä hetkellä rakennetaan hirveästi tuulivoimaa maaseudulle, niin miksi maaseudun toimijat eivät itse rakenna sitä tuulivoimaa?"

Kuhmonen huomauttaa, että toiminnalle alkaa olla hyvä hetki. Maaseutua koetelleet suuret rakennemuutokset alkavat olla hänen mukaansa ohi.

Entä millainen olisi Kuhmosen oma juoni maaseudusta 50 vuoden kuluttua?

"Ajattelisin, että elämä olisi paljon omavaraisempaa. Maatilat olisivat energia- ja ravinneomavaraisia yksin tai yhdessä parin muun tilan kanssa."

Omavarainen, vahvoihin paikallisyhteisöihin perustuva ja elinvoimainen maaseutu on mahdollinen.

Kuhmonen ei kuitenkaan ole ennustaja. Hän kertoo, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua. Se ei tapahdu itsestään.Maa

• Tuomas Kuhmonen on Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja, Vesannon kunnanvaltuuston ja kunnan elinvoimaryhmän puheenjohtaja, Maaseudun Sivistysliiton puheenjohtaja, maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, kauppatieteiden tohtori ja dosentti.
• Syntynyt Vesannolla vuonna 1962.
• Opiskeli Helsingin yliopistossa Viikissä maatalouspolitiikkaa ja Jyväskylän yliopistossa yrittäjyyttä. Toiminut molempien oppiaineiden professorina.
• Harrastaa maalla asumista: "Maaseutu on siitä ihana, että kun menee ovesta ulos, niin on iso repertuaari kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia tarjolla. Vaikka halon hakkuuta."
• Perheeseen kuuluu vaimo, neljä lasta, kaksi hevosta, kaksi koiraa ja Caterpillar-merkkinen kaivinkone.