vierasyliö Rakennemuutokset ovat haaste pk-yritysten rahoitukselle

Elinkeinorakenteemme murros on heijastunut pk-yritysten rahoitukseen. Muutokset tulevat yhtäältä yritysten liiketoiminnan, toisaalta ulkoisten rahoitusmarkkinoiden muutoksista.

Rahoituksen kysynnän muoto on muuttumassa. Teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan siirtyminen tarkoittaa käytännössä immateriaalisten investointien kasvua – asia, jota myös Ruotsissa on pohdittu laajasti.

Meillä julkisuudessa esillä ollut investointien vähyys ei siis välttämättä johdu yksinomaan rahoituksen saatavuudesta tai huonosta taloustilanteesta. Kun aiemmin yritysten investoinnit tarkoittivat teollisuuslaitoksen seiniä ja koneita, tarve voi olla myös toisenlaista.

Mies ja läppäri -yritykset tarvitsevat ensisijaisesti käyttöpääomaa kasvun luomiseen. Voiko investointilamaksi luonnehdittu nykytila olla itse asiassa tulevaisuuden normitila kun yhä useamman yrityksen liiketoiminnan ydin muuttuu? Mitä tämä vaikuttaa yrityslainojen vakuuksiin?

Rahoituksen katvealueet ovat myös muuttuneet.

Aiemmin ongelmana oli saada alkupääomaa alkavalle yritykselle. Nyt tähän siemenvaiheeseen löytyy hyvinkin rahoitus- ja avustusratkaisuja. Start-uppien euromääräiset rahoitustarpeet eivät ole pankeille tai julkisille rahoittajille kynnyskysymys. Pienet summat, pienet riskit.

Rahoituksen todellista katvealuetta on sen sijaan syntynyt muutaman miljoonan ja sitä suuremman liikevaihdon yrityksille.

Näiden rahoitustarpeet ovat liian pieniä kansainvälisille sijoittajille ja toisaalta hankalia kotimaiselle pankkirahoitukselle. Nämä yritykset ovat kuitenkin usein nopeita kasvuyrityksiä, joten yrittäjien kärsimättömyys rahoituksen saatavuudesta ja ehdoista on ymmärrettävää.

Kolmas pk-yritysrahoitusmarkkinoita muuttanut asia on EU:sta tullut pankkisääntely. Pankkien kasvaneet vakavaraisuusehdot näkyvät asiakkaille tiukentuneina vakuus-ja omarahoitusvaateina.

Ongelma tulee siitä, että olemme keskellä pitkää matalan tai nollakasvun aikakautta. Harva yritys voi vahvistaa tasettaan ja tuloskuntoaan nykyisessä markkinatilanteessa. Pankit tosin vakuuttavat, että hyvälle yritykselle riittää aina rahaa.

Kiva kuulla, mutta kahden ääripään – erinomaisten ja kassakriisissä kamppailevien yritysten – välissä on kriittinen yritysmassa. Näitä ovat lähtökohtaisesti elinkelpoiset yritykset, jotka nyt tarvitsevat rahoitusta yli hankalien aikojen. Löytyykö näille yrityksille pankeista ystäviä?

Tässä tilanteessa katseet ovat kohdistuneet valtion erityisluottolaitokseen Finnveraan. Finnveraa on vaadittu lisäämään riskinottoaan.

Näin on tapahtunutkin. Finnveran myöntövaltuuksia kasvatettiin merkittävästi vuoden alussa ja uudistukset hyödyttävät sekä pieniä että suuria yrityksiä. Finnvera itse puhuu historiallisesta myöntövaltuuksien lisäämisestä yhdellä kertaa.

Uudistuksia on paljon. Finnveran yksin myöntämän pienlainan maksimimäärä nousee 35 000 eurosta 50 000 euroon.

Uusi vakuudeton malli tarkoittaa puolestaan maksimissaan rahapotin nelinkertaistamista. Finnvera voi rahoittaa saman verran kuin pankin ja yrityksen omat osuudet yhteensä ovat.

Aloittavalle yritykselle huhtikuun alusta voimaan tuleva 80 prosentin takaus 100 000 euron lainalle vastaa monen pienyrittäjän tarpeisiin.

Myös suuria yrityksiä on huomioitu uudella tavalla.

Finnvera voi nyt taata kotimaisia suurinvestointeja myös EU:n pk-määritelmää väljemmin sekä myöntää kaikkinensa pankkeja pidempiä laina-aikoja.

Uudistukset ovat jo nyt lisänneet Finnveraan tulleita hakemuksia neljänneksellä tämän vuoden alusta. Tämä johtunee osin myös Finnveran lisääntyneestä aktiivisuudesta.

Aika näyttää, mitkä ovat näiden Finnveran kasvaneiden myöntövaltuuksien vaikutukset ruohonjuuritasolla yrityksissä.

Finnvera on kuitenkin tärkeässä roolissa juuri nyt. Taantuman ylittämiseksi tarvitaan rahoituksen sillanrakentajaa. On koko kansakunnan etu, että suomalaiset yritykset välttävät tarpeettomat konkurssit ja pystyvät työllistämään ja kasvamaan.

Vastaavia kansallisia finnveroja on myös kaikissa kilpailijamaissamme. Suomessa ei pidä siksi olla paavillisempia kuin paavi itse. Tämä voisi olla viesti niille, jotka sanovat, että valtion erityisluottolaitosta ei pitäisi edes olla.

Tärkeää olisi löytää laajempi keskustelunyhteys yritysten ja rahoittajien välillä suomalaisen pk-yritysrahoituksen murroksesta.

Yritykset väittävät pankkien piiloutuvan eurooppalaisen pankkiregulaation siipien suojaan. Pankit kiistävät tämän. Käytävä juupas-eipäs-keskustelu ei hyödytä mitään osapuolta.

Yhteisymmärrys murroksesta olisi tärkeää siksikin, että monen rahoitusalan ammattilaisen mielestä emme ole nähneet eurooppalaisen pankkisääntelyn ensimmäistäkään hyökyaaltoa. Tämä tarkoittanee yritysten rahoitushaasteiden jatkumista ellei vaikeutumista.

Myös yrityksissä pitää katsoa peiliin.

Yrityskohtaisten kassavirtalaskelmien osaamisessa ja käytössä olemme esimerkiksi Ruotsia selvästi jäljessä. Vastuuta oman yrityksen talouden pyörittämisestä ei voi sysätä ulkopuolisille. Apua ja opastusta voi toki hakea, vaikkapa edellä mainitusta Finnverasta. Ennakoinnilla moni kassakriisi voidaan välttää.

Julkisen yritysrahoituksen suhteellinen osuus on meillä verrokkimaita suurempi. Mitä pitäisi tehdä, jotta yksityisen rahoituksen osuus Suomessa kasvaisi?

Keinoksi on esitetty muun muassa joukkovelkakirjalainojen lisäämistä. Myös eläkeyhtiöiden varoja on toivottu sijoitettavan nykyistä enemmän kotimaiseen pk-sektoriin. Nykyisestä noin 170 miljardin euron sijoituspotista vain pieni osaa kohdistuu pk-sektoriin.

Myös laajemmat rakenteelliset yritysten rahoituspohjan vankistamiset ovat tarpeen. Näitä olisivat esimerkiksi verovähennysten kaltaiset veroratkaisut sekä Viron veromallin räätälöinti Suomen oloihin sopivaksi.

PAULA AIKIO-TALLGREN

Kirjoittaja on torniolainen yrittäjä, Lapin Yrittäjien puheenjohtaja ja Suomen Yrittäjien hallituksen jäsen.

Olemme keskellä pitkää

matalan tai nollakasvun aikakautta.

Avaa artikkelin PDF