uutistausta EKP:n jättielvytys veti inflaatiopanokset piippuun

Euroopan keskuspankin EKP:n erittäin poikkeukselliset kriisintorjuntatoimet pahentavat inflaatiopaineita.

Riskit perustuvat keskuspankin setelirahoituksen valtaviin määriin. Milloinkaan ennen ei Euroopassa ole työnnetty muutamassa kuukaudessa yli biljoonan euron arvosta rahaa markkinoille.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan EKP:n piti nollata liikkeessä olevan rahan määrän kasvu.

Tämä niin sanottu sterilisaatio tapahtuu myymällä eurojärjestelmän pankeille määräaikaistalletuksia, joista pankit maksavat rahaa keskuspankille.

Näin ainoastaan keskuspankin tase kasvaa, mutta liikkeellä olevan rahan määrä ei.

Mutta kaikki ei olekaan mennyt ihan niin kuin piti.

Esimerkiksi saksalaisen Commerzbankin selvityksen mukaan EKP:n setelirahoituselvytyksen sivutuotteena on euroalueella liikkeellä olevan rahan määrä kasvanut noin neljä kertaa niin korkeaksi kuin virallinen rahan määrän mittari M3 osoittaa.

Keskuspankin ja liikepankkien väliset, vähemmälle mediahuomiolle jääneet niin sanotut repo-operaatiot tukevat samaa kehitystä.

Rahan arvon katoaminen ei ole vielä tämän päivän ongelma, mutta keskipitkällä aikavälillä inflaation vaaraa on vaikea vähätellä.

Liikkeellä olevan rahan määrän, niin sanotun rahaperustan, moninkertaistuminen kielii samalla siitä, että järjestelmässä on massiivia määriä rahaa, mihin pankkien omat vakuudet eivät välttämättä ole riittäneet.

Normaalisti kun pankit maksavat lainansa takaisin, keskuspankki palauttaa hallussaan olleet vakuudet ja rahaperusta supistuu.

Keskuspankin taseen kasvu ei sellaisenaan heikennä rahan arvoa.

Mutta ratkaiseva kysymys on, onnistuuko EKP keräämään kolossaaliset rahamäärät pois järjestelmästä, ennen kuin ne seuraavan noususuhdanteen alkaessa jatkavat matkaansa reaalitalouteen. Tällaisesta operaatiosta on varsin vähän näyttöä.

Jossakin vaiheessa euroalueella, tai aikakin sen vahvimmissa maissa, talous lähtee kasvuun. Lähimmät ennusteet sijoittuvat jo ensi vuodenvaiheeseen. Esimerkiksi Saksassa pankki- ja sijoitusekonomistit puhuvat vuosista 2013–2014.

Normaalisti suhdannekasvun alussa laina- ja luottomarkkinat kiihtyvät äkisti. Tilanteeseen sisältyy mitä ilmeisin vaara, että nyt rahoitussysteemissä laiskana makaava valtava rahamäärä lähtee liikkeelle ja kiihdyttää hintojen nousua.

Espanjan pankkien tukeminen euromaista pikavauhtia kootulla 100 miljardilla eurolla on samansuuntainen vaikutus. Euroalueen finanssitaloudessa eletään pysyvässä, halvan tai ilmaisen julkisen rahan kuplassa. Mutta laiska raha on aina markkinamyrkkyä.

Saksassa, missä työmarkkinoilla on jo aloitettu korkeimmat palkankorotukset vuosiin, puhuvat ekonomistit euroalueen inflaation yli kaksinkertaistumisesta.

Inflaatio-odotuksia ja EKP:n päänsärkyä lisää myös euroalueen epäsymmetrisenä jatkuva pohjois–etelä-jako.

Suomen ja Saksan kaltaiset terveen talouden euromaat pääsevät ensimmäisinä kasvuun käsiksi. Niiden vakaus edellyttää kuitenkin tiukentuvaa korkolinjaa. Saman aikaan eteläisten kriisimaiden hidas elpyminen pakottaa keskuspankin pitkittämään löysää, matalien korkojen rahapolitiikkaa.

Näin kylvetään seuraavan hintojen nousun siemen, joka helposti uhkaa jo omaisuusarvoja, eli kiinteistöjä.

Avaa artikkelin PDF