VIERASKOLUMNI Talouslinjan tarkistusta
Euroopassa on käynnissä mielenkiintoinen ja Suomenkin kannalta tärkeä talouspoliittinen keskustelu.
Kuukausi kuukaudelta ovat lisääntyneet puheenvuorot, joissa epäillään talouden taantumassa tehtävän budjettitasapainotusten onnistumisen mahdollisuuksia. Euroalue on vajonnut yhä jatkuvaan taantumaan, ja Eurooppa on maailman suurista talousalueista edelleen suurimmissa vaikeuksissa.
Finanssikriisin muuttuminen velka- ja työttömyyskriisiksi pitelee vahvasti Eurooppaa pihdeissään.
Usko leikkauslinjan autuuteen on horjumassa, ja linjantarkistusta koskevat ulostulot alkavat olla valtavirtaa.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, OECD ja moni yksityinen talouskeskustelija on jo jonkin aikaa kaivannut painopisteen siirtämistä kasvua tukeviin toimiin pelkkien leikkausten sijasta.
EU:n komissio on sekin kääntänyt marssisuuntaa myöntämällä julkisen talouden vakauttamiseen lisää aikaa. Ranskalle komissio oli valmis antamaan kaksi vuotta lisää aikaisempien alijäämätavoitteiden saavuttamiseen.
Amerikkalaiset ekonomistit ovat koko ajan varoittaneet Eurooppaa yhtäaikaisen leikkauspolitiikan vaaroista.
Amerikkalainen, talouden Nobelilla palkittu Joseph Stiglitz kysyi kolme vuotta sitten tavatessamme, ovatko eurooppalaiset tulleet hulluiksi, kun uskovat taantumasta voitavan tulla ulos leikkauspolitiikalla. Jos kaikki säästävät yhtä aikaa, kokonaiskysyntä laskee ja sitä kautta on riski negatiivisesta kehästä.
Nyt voidaan sanoa, että amerikkalaisten kritiikki on pitkälti osoittautunut oikeaksi.
Suomessa talouspoliittinen keskustelun valtavirta kääntyy sekin hitaasti. Mutta kääntyy kuitenkin.
Vuoden 2011 kesäkuussa nykyisen hallituksen ohjelmaa tehtäessä ajateltiin, että Eurooppa kääntyy kasvuun vuoden 2012 puolella. Eurooppalaisen kasvun käynnistyessä myös Suomi pääsee kasvuvirtaan. Ajatus oli, että julkisen sektorin taloutta päästään tasapainottamaan kasvun aikana. Eurooppalaisen taantuman jatkuessa myös Suomen kasvun liikkeellelähtö on lykkääntynyt.
Uusimmat Tilastokeskuksen työllisyystiedot ovat hälyttäviä. Työttömyys kolkuttelee 300 000:n rajaa.
Talouspolitiikassa kaivataan nyt myös Suomessa uutta ajattelua. Talouspolitiikan viritystä on tarkistettava enemmän työllisyyttä tukevaan suuntaan. Ilman erityistoimia ensi talvesta tulee kovan työttömyyden talvi, ja silloin asioihin reagointi on jo myöhässä.
Hallituksen budjettiriiheen kohdistuu nyt tavanomaista enemmän odotuksia. Työllisyyttä tukevia toimia tarvittaisiin nyt erityisesti rakentamiseen, asuntotuotannon ja peruskorjauksen alueella. Kun on paljon käyttämätöntä kapasiteettia, on oikea aika tehdä vaikkapa välttämättömät homekoulujen peruskorjaukset.
Päätöksillä on kiire, jotta ne ehtisivät vaikuttaa oikea-aikaisesti jo ensi talvena ja joka tapauksessa ensi vuoden aikana.
Työllisyyttä välittömästi tukevien määrärahojen lisäykset voidaan tehdä määräaikaisesti. Näin ne eivät sinällään vaaranna budjetin tasapainon parantamiseen vuoteen 2015 mennessä liittyviä tavoitteita.
Selvää on, että työllisyyteen pitää satsata enemmän tässä ja nyt. Lisää liikkumatilaa syntyy, jos samanaikaisesti voidaan solmia taloutta vakauttava laaja työmarkkinaratkaisu. Työllisyyttä tukeva tuloratkaisu antaisi näköalaa niin yrityksille kuin kotitalouksillekin.
Samaan kokonaisuuteen voisi liittyä julkisen talouden kestävyysvajetta pienentäviä pitkän ajan rakenneratkaisuja. Näiden pitäisi osaltaan tarjota varmuus myös riittävän työvoiman saannista ja työllisyysasteen nostamisesta pohjoismaisella tasolle.
Vanha nyrkkisääntö on voimassa. Prosentti työllisyysasteessa on kaksi miljardia julkisen talouden tasapainossa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
