Uudistettu suojelu onsusi lampaiden vaatteissa
Mediassa vellova tärkeä luontokeskustelu käy yli äyräiden. Palstatilan valloittanut yksipiippuinen luonnonsuojelu on alkanut hämmentää ja järkyttää luonnottomilla vaatimuksillaan myös jo pitkään tasapainossa ollutta, yleisesti maassamme ja EU:ssa hyväksyttyä kestävää susipolitiikkaamme.
Tuki on haettu kierosti EU:sta. Lakiin on salakavalasti ujutettu tavoitteet, että kasvatetaan ja levitetään tämän lihaa syövän suurpedon reviiri käsittämään Suomessa myös ihmisen vuosisataiset asuinpiirit.
Betonibunkkerista katsottuna tämä on kai vain muuta merkitystä vailla oleva suden suojelutoimenpide. Tärkeästä suojelusta on tulossa vaarallisesti susi lampaiden vaatteissa.
Suurelle osalle suomalaisista tämä uusimuotoinen pakkosyötetty menettely on jopa käsky valmistautua jättämään kotitanhuansa 40-luvun karjalaiseen evakkotapaan. Se on ikävää mannaa susivihalle ja tsunami koko sinänsä tärkeälle luonnonsuojelulle.
Vastaavanlainen nurjaperusteinen suojelu on ujuttautumassa yhteiskuntaamme koko maamme luonnollisia arvoja ja tulevaisuutta vaarantavasti. Lakaistaan maton alle totuudet, kuinka koko Suomi nosti itsensä kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi.
Syvällisellä kokemuksella rohkenen vakuuttaa, että suomalainen järjestäytynyt metsästäjä seuroineen ja näiden edunvalvoja, Suomen Metsästäjäliitto, ovat sarallaan pitkän askeleen edellä pelkkiä suojelijoita.
Mutta metsästäjät ovatkin luonnon hoitajia.
Ennen vallanhaluisten suojelijoiden kaappausta myös susipolitiikassamme vallitsi laaja harmonia: ihmisillä ja susilla oli oma reviirinsä, rajanvartijana metsästäjä. Molemmat kunnioittivat ja kavahtivat toisiaan, pelkotiloja ei ollut, eikä sutta uhannut sukupuutto. Ei laskettu eikä ollut kiistaa petojen määristä, reviirien välinen kunnioitus riitti ja ratkaisi.
Aika hoitaa kuitenkin susikysymyksen. Metsästäjiä tullaan pyytämään apuun. Yksioikoinen, etten sanoisi kieroutunut, suojelu ja sen mallioppilaaksi julistautuminen jopa valtiovallan taholta ovat sen sijaan todellisia kohtalon kysymyksiä Suomelle.
Luonto antimineen on ollut ja tulee olemaan meidän ”öljymme”.
Jos Suomi turvautuu nykysuuntauksen tavoin pelkkiin suojeluihin, lukuihin, laskutikkuihin ja palveluihin hoitamatta ja hyödyntämättä luontoa, vaarantuvat rahamme, palkanmaksukykymme, työmme ja ruokamme. Elämä pysähtyy. Kaupungeissa ja maaseudulla. Suojelijankin.
Metsästäjä kannattaa siis ottaa jälleen esikuvaksi ennen kuin on myöhäistä. Tervetuloa luonnonsuojelijat mukaan.
Jokaisen kanssaihmisen ja päättäjän kannattaa miettiä, minkälainen Suomi olisi ilman luonnon hoitajia ja hyödyntäjiä, vapaaehtoiset metsästäjät mukaan lukien. Kannustavia kiitoksia rakennellen
Esko Eela
teollisuusneuvos
Suomen Metsästäjäliiton
kunniapuheenjohtaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
