VIERASKOLUMNI Maaseutua ei pelastetaLeader-hankkeilla
Tässäkin lehdessä kirjoittava aluetieteen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta vaatii Helsingin Sanomissa (21.12.2011) eriyttämään ”oikeaa maaseutupolitiikkaa” vallitsevasta maaseutupolitiikasta, joka perustuu maatalouteen. Katajamäen mielestä maatalouden kehitys on jo nyt eriytynyt maaseudun kehittämisestä, monet maalla asuvat saavat toimeentulonsa muilta toimialoilta kuin maataloudesta.
Katajamäki on oikeassa siinä, että maatalous työllistää yhä vähemmän alkutuotannossa olevia. Mutta siinä Katajamäki menee harhaan, että työpaikoilla mitattuna maatalouden merkitys maaseudulle on vähäinen.
Maatalouden merkitys niin maaseudulle kuin koko kansantaloudelle on paljon merkittävämpi kuin nämä ”maaseudun kehittäjät” haluavat kuvata. Jos maataloutta tarkastellaan koko maanviljelyn, niin peltojen kuin metsien hoidon, näkökulmasta, puhutaan merkittävästä taloudellista toiminnasta, jonka varassa koko kansantalous elää.
Vaikka maatalouden alkutuotannon arvo on vain 2–3 miljardia euroa, on elintarvikeketjun arvopää, jota vähittäiskaupassa mitataan, kymmenkertainen. Metsien parin miljardin euron kantorahatulot jakautuvat lähes puoliksi kaupunkien ja maaseudun ihmisten kesken.
Kun metsien tuotanto viedään erilaisina jalosteina ulkomaille, vientituloja tulee kymmenen miljardia euroa. Puunjalostustuotteiden vientitulot ovat kaiken lisäksi lähes puhdasta nettoa, koska tuotantopanokset ovat kotimaista alkuperää.
Suomen maatalous ja maaseutu on valtion tekemillä sopimuksilla sidottu Euroopan unionin maatalouspolitiikkaan. Viljelijöiden tulonmuodostus perustuu monimutkaisiin tukijärjestelmiin, niiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin ja osittain tuotteiden myynnistä saataviin tuloihin. EU:n tukijärjestelmät eivät kuitenkaan tee tyhjäksi sitä, että maatalous olisi kuoleva tuotannonala edes Suomessa. Euroopan unioni on päättänyt takavuosina, että sotien jälkeistä nälänhätää ei kaivata Vanhalla mantereella.
Maaseutua ilman maataloutta kehittelevät poliitikot ja tutkijat näkevät maatalouden vain kustannuseränä. Maatalous on kuitenkin paljon muuta. Kaksi ja puoli miljoonaa hehtaaria peltoa ovat kansallista kulttuurimaisemaa, joka ei säily ilman hoitamista. Maisemanhoidon ohella pelloilla kasvaa myös lähiruuan raaka-aineita. Alkutuotannon parista löytyy se työvoima, joka pitää huolta arvokkaan metsävarallisuuden hoidosta.
Maaseudun tulevaisuutta ei ylläpidetä Leader-hankkeilla eikä muillakaan konsteilla, mutta niillä pystytään ehkä osittain korvaamaan maaseudun kadotettua yhteisöllisyyttä, joka on hävinnyt maatalouden rakennemuutoksen kynsissä.
EU:n maaseutuhankkeilla sen sijaan voidaan valmistaa maaseudulle muuttavia uusia asukkaita sietämään maanviljelyyn liittyviä aistillisia elämyksiä. Luomutuotanto tarvitsee luonnonmukaisia ravinteita. Hajutonta lantaa ei vielä levitetä pelloille. Sen tietävät ainakin paikalliset ympäristöviranomaiset, jotka joutuvat vastaamaan keväisin ja syksyisin lannanhajuun liittyviin valituksiin.
Maaseudun tulevaisuutta ei voi rakentaa ylhäältä eikä ulkoa ohjatuilla käskyillä, kannettu vesi ei kaivossa pysy. Hyvinvoiva maanviljelys on maaseudun ja siellä asuvien ihmisten vahvin turva.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
