Tienpidossa väärin säästetty euro maksaa myöhemmin 3–10 euroa
Suomen tieyhdistyksen mukaan tiet pitäisi panna kuntoon nyt eikä siirtää päätöstä hallitukselta toiselle.
”Mitä enemmän lykkää, sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi ongelman hoitaminen tulee”, tieyhdistyksen toimitusjohtaja Jaakko Rahja sanoo.
Hän näkee, että päättäjät ovat tietoisia ongelmasta, mutta kaukokatseisuus puuttuu.
”Ajatellaan, että korjaus on jostain pois.”
”Tierakenteen osalta on tutkittu, kuinka kustannukset kasvavat, kun toimenpiteitä lykätään. Yksi väärin säästetty euro maksaa 3–10 euroa riippuen siitä, kuinka pitkään ongelman ratkaisua siirretään.”
Tieyhdistyksen puheenjohtaja Juha Marttila valittelee, että uudet tieinvestoinnit keskittyvät suurimpiin kaupunkeihin.
”Valitettavasti esimerkiksi länsimetron hyöty–kustannus-suhde on huomattavasti alle yhden, mikä tarkoittaa sitä, että se ei tuota”, Rahja kertoo.
”Tällaisena aikana valtion ei kannattaisi sijoittaa euroja muualle kuin sellaiseen, joka tuottaa.”
Tiet ja sillat ovat tieyhdistyksen mukaan niin huonossa kunnossa, että maaseudun elinkeinot kärsivät.
”Tämä on sekä maaseudun että Suomen talouskasvun ongelma”, Marttila sanoo.
”Uusiutuvat luonnonvarat ovat maaseudulla, eikä niitä saada markkinoille.”
Vaikeudet näkyvät biotaloudessa, elintarviketeollisuudessa sekä puun, maidon ja teuraseläinten kuljetuksissa.
Rahja muistuttaa, että tiet palvelevat myös raideliikennettä ja satamien kautta kulkevaa vientiä.
”Kaikki lähtee tavalla tai toisella metsäteiltä alkaen. Koko elinkeinoelämä tarvitsee hyviä teitä kautta linjan.”
Tieyhdistyksen mukaan tienpidon määrärahat ovat junnanneet 90-luvun alkupuolen määrissä ja jopa laskeneet inflaation takia.
”Toisaalta taas liikennemäärät ovat kasvaneet ja kustannustaso noussut lisääntyneiden ympäristö- ja muiden vaatimusten takia”, Rahja sanoo.
Varsinais-Suomen elykeskuksen tienpidon asiantuntijan Vesa Virtasen mukaan pääosa rahoista menee pääteihin.
”Se on ymmärrettävää, koska siellä on valtaosa liikenteestä ja päätiet ruokkivat vientisatamia.”
Virtasen mielestä pääteitä painotetaan kuitenkin liiaksi. Kärsijöinä ovat maanviljelijät, joita on Varsinais-Suomessa paljon. Tilat ovat jopa tehtaiden kokoluokkaa, joten isot kuljetukset vaatisivat hyvät tiet.
”Seututieverkko on viljaseudulla se pääverkko, joka siirtää tilojen pikkuteiltä viljaa myllyihin ja jalostuslaitoksiin.”
Virtasen mielestä ei voi ajatella niin, että kaikki keskitetään isoihin kaupunkeihin, joiden väliä kuljetaan radoilla. ”Miten me pistämme kaikki pellot tai kanat yhteen pisteeseen?”
Etenkin huonokuntoiset sillat ja päällysteet ovat ongelmana. 60-luvulla rakennettiin vauhdilla uusia siltoja, jotka pitäisi nyt korjata. Liikennevirasto arvioi, että 7 000 siltaa on tulossa peruskorjausikään vuoteen 2020 mennessä.
Remonttitarvetta lisäsi viime syksyn asetus, joka nosti ajoneuvoyhdistelmän painorajoituksen 60 tonnista 76 tonniin. Painorajoitettujen siltojen määrä kasvoi reilusta sadasta runsaaseen 500:an.
Uudistus iski etenkin Varsinais-Suomeen, jossa rajoitusten määrä seitsenkertaistui.
”Valitettavasti meidän painorajoitetut sillat kohdistuvat suurimmilta osin maaseudun teille”, Virtanen toteaa.
”Eräällä kuljetusyrityksellä kävi niin, että useita kymmeniä rekkoja jäi painorajoitetun sillan taakse jumiin.”
Valtioneuvosto antoi lisärahaa korjauksiin, mutta Virtasen mukaan sitä on niin vähän, että tahti on hidas.
EMILIA LAVONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
