Puhujat ja tekijät ovat eri heimoa

KOLUMNI: JUKKA PASONEN

Omasta mielestäni en kuulu pelkkiin puhujiin, mutten tekijöihinkään. Olen osa-aikatumpelo, jolta onnistuu yksinkertaiset puheet sekä simppelit sahaus- ja naulaushommat. Kolmannella yrittämällä. Melkein.

Oikean tekijän tunnistaa siitä, ettei hän vaadi kaikkien huomiota pystyttäessään aidantolppaa. Puhujan taas tunnistaa siitä, että hänen vuoden viivyttelyn jälkeen pystyttämänsä tolppa kaatuu viiden minuutin kuluttua. Syynä on puuskainen tuuli, poikkeuksellinen maan rakenne tai väärin viistottu tolpan tyvi, muttei koskaan puhujan taitojen puute.

Lapsen vaipan vaihtoon tai sämpylöiden leipomiseen puhuja ei ryhdy, koska ne ovat liian arkisia hommia. Jos hän sitten jää yksin lapsen kanssa, jyystää hän kaapin perältä löytynyttä homeista näkkileipää ja lapsiraukalla on takapuoli ruvella heti ensimmäisenä päivänä.

Tänä digikuplan aikana puhujat ovat nousseet arvoonsa. Tietojärjestelmät eivät välttämättä kuitenkaan tee mitään tuottavaa, vaan saattavat jopa haitata oikeaa työtä.

Esimerkiksi hammaslääkäri tuhlaa työaikaansa kirjaamalla kaikkea maan ja kuun väliltä potilastietoihin, joita ei sitten seuraavalla käynnillä löydykään, kun järjestelmät ovat nurin. Tai sitten hän tekee työnsä näppituntumalla, kun uusi digiröntgen pommittaa.

Joka paikan Pena, joka ei tarvitse suurta komiteaa, viittä alustavaa selvitystä ja kymmentä kokousta puuceen pöntön tyhjentämiseen, jää helposti varjoon. Pöntön tyhjennysajankohdan optimoinnin ja kuopan paikkatiedon koordinaatit kertovan älypuhelinapsin tekijä, Oliver, sen sijaan saa runsaasti huomiota.

Toki digi-ihmistenkin joukkoon kuuluu osaajia. Tiedän esimerkiksi kaverin, joka osaa laittaa logistiikkakeskuksen robotit järjestykseen.

Ikävän suuri osa diginatiiveista on kuitenkin pelkkiä pelien pelaajia ja somepäivitysten viljelijöitä. Heidän varaansa ei oikein haluaisi tulevaisuutta uskoa.

Tekijät on helppo erottaa puhujista töissä, joissa syntyy näkyvää jälkeä. Esimerkiksi kaivinkoneyrittäjä, joka tekee kaiken valmiiksi ilman ensimmäistäkään turhaa liikettä, on tekijä. Kaivurikuski, joka onnistuu vain sotkemaan paikat, kuuluu taas puhujakaartiin.

Mutta entäpä esimerkiksi media- tai hallintoporukka: Miten heistä erottaa tekijän? Usein ei erotakaan, koska puhuja-aloille hakeutuvat ne, jotka vain suunnittelevat oikean työn tekemistä. He tosin osaavat koota ympärilleen sakin, joka tekee työn.

Puhujille ei ole syytä naureskella. Osa heistä ei ole harmittomia, vaan he pystyvät vääntelemään sääntöjä, jotka estävät muita tekemästä järkevästi työtään. Aina ei tosin tiedä, onko puhuja ihan itse keksinyt kaikki tyhmyydet, vai onko lobbari (puhujien mustin alalaji) ujuttanut sanat hänen suuhunsa.

Pian pitäisi pystyä valitseman eduskuntaan joku oikea tekijä. Puhujia siellä on nähty riittävästi. Edellinen hallitus onnistui kaikessa loistavasti puheissaan. Teot vain jäivät tekemättä.

Lapsen vaipan vaihtoon tai sämpylöiden leipomiseen puhuja

ei ryhdy,

koska ne ovat liian arkisia hommia.

Avaa artikkelin PDF