Suomalaisessa perunantuotannossa ei hyönteismyrkkyjä yleensä käytetä – kolaradonkuoriaista on siksi vahdattava silmä kovana

Meillä ei ole merkittävästi koloradonkuoriaiselle sopivia muita isäntäkasveja kuin peruna. Kuva: Lauri Mäenpää

Kesäkuussa 1998 koloradonkuoriaisia tuli voimakkaiden kaakkoisten ilmavirtausten mukana. Esiintymiä tavattiin yhteensä 149, pääasiassa Kaakkois-Suomessa, mutta myös Uudellamaalla ja Etelä-Savossa asti.

Sen jälkeen koloradonkuoriaisia on tavattu perunakasvustoissa lähes vuosittain yksittäisinä tai useampina esiintyminä.

Kesä 2002 oli suotuisa kuoriaiselle ja maahan tuli laaja invaasio. Yhteensä kuoriaisia tavattiin 324 esiintymää, joista 55 oli ammattiviljelmillä.

Poikkeuksellisen laajalle alueelle kuoriaisia kulkeutui kesällä 2011, jolloin pääosa kulkeutui Uudellemaalle ja Varsinais-Suomeen. Yksittäiset esiintymät löydettiin jopa Isojoelta ja Ruovedeltä.

"Ensimmäiset löydöskohteet ovat usein kotitarveviljelmillä, johtuen siitä, että sieltä ne on helpompi havaita. Usein kotiviljelmälöydöksen perusteella kuoriaisia löytyy myös ammattiviljelmiltä", sanoo ylitarkastaja Atro Virtanen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Evira seuraa viranomaisena vaaralliseksi kasvintuhoojaksi luokitellun koloradonkuoriaisen esiintymistä Suomessa ja määrää tarvittavat hävittämistoimenpiteet.

"Talvehtimista on tapahtunut, kun esiintymä on todettu 'liian myöhään' tai se on jäänyt kokonaan havaitsematta, jolloin kuoriaisia on päässyt kaivautumaan maahan talvehtimaan. Kuoriaiset voivat talvehtia maassa yhtäjaksoisesti useita vuosia peräkkäin, jopa kymmenkunta vuotta", Virtanen mainitsee.

"Suomen kesä on yleisesti liian lyhyt ja viileä kuoriaisen elinvoimaisen lisääntymisen kannalta. Kahta elinvoimaista sukupolvea ei ehdi kesän aikana syntyä."

Koloradonkuoriaisten invaasiot ovat painottuneet Itä- ja Kaakkois-Suomeen.

"Suomessa tyypillisillä invaasioiden laskeutumisalueilla perunanviljely ei ole kovin laajaa, eikä muita kuoriaisen isäntäkasveja oikein ole. Perunantuotannon pääalue on länsirannikko, ja sinne suurien invaasioiden riski on todella pieni", Virtanen mainitsee.

Suomen lähialueilla kuoriaista esiintyy yleisesti Baltiassa ja Venäjällä. Virtanen arvioi, että kuoriaisten suhteen tilanne on niiden lähtöalueilla ainakin Baltiassa ja Puolassa nyt myös paremmin hallinnassa kuin 10–20 vuotta sitten, mikä pienentää invaasioiden riskiä.

"Hyvää tuuriakin pitää olla. Invaasio edellyttää samanaikaisesti lähtövaiheessa olevaa kuoriaiskantaa, jolla ruokapaikat alkavat olla vähissä, ja sopivaa ilmavirtausta lähtöpaikasta Suomeen. Omatoimisesti kuoriaiset eivät pitkiä matkoja lennä. Todennäköisesti invaasioista suurin osa osuu sellaisiin paikkoihin, joissa niillä ei ole elinmahdollisuutta."

Eurooppaan koloradonkuoriainen sai muodostettua vakiintuneen kannan vuonna 1922.

Suomeen koloradonkuoriaisia voi kulkeutua minkä tahansa tavaran tai kuljetusvälineiden mukana etelästä ja idästä, mutta ilmavirtausten mukana tulevat invaasiot ovat merkittävin leviämistapa.

Eteläinen Suomi on kuoriaisen suoja-aluetta. Vastaavia suoja-alueita EU:ssa on Ruotsin eteläinen osa, Yhdistyneet kuningaskunnat, Irlanti sekä saaria tai saarivaltioita: Kypros, Ibiza, Menorca, Malta, Azorit ja Madeira.

Suoja-alue tarkoittaa, että sille markkinoitavan perunan ja muidenkin tuotteiden sekä kuljetusyksiköiden on oltava koloradonkuoriaisista vapaita. Suoja-alueoikeus edellyttää, että tuhoojaa kartoitetaan perunaviljelmillä ja todetut esiintymät saadaan hävitettyä.

"Ruotsin eteläosaan tuli laaja, miljoonien kuoriaisten yllätysinvaasio vuonna 1972. Ruotsissa kuoriaiskanta saatiin hävitettyä, ja nykyisin alue on vapaa kuoriaisista. Ruotsissa ei ole ollut esiintymiä 2000-luvulla läheskään yhtä paljon kuin Suomessa", Virtanen kertoo.

"Suomalaisessa perunantuotannossa ei yleensä ole tarvetta käyttää hyönteisten torjunta-aineita. Merkittävä asia olisi, että meillä ei tarvitsisi tulevaisuudessakaan käyttää torjunta-aineita esimerkiksi koloradonkuoriaisen torjuntaan."

Muualla Euroopassa, kuin suoja-alueilla, koloradonkuoriaisten runsaudesta ei ole tarkkaa tietoa, koska kuoriainen ei siellä ole viranomaisten valvonnassa.

"Aivan Suomen lähialueilla esiintymät eivät kuitenkaan ole kovin merkittäviä, mutta ilmavirtausten mukana kuoriaiset leviävät hyvinkin kaukaa."

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia koloradonkuoriaisiin on vaikea ennakoida. Runsastumisen edellytyksenä olisi pitkä ja lämmin kasvukausi huhtikuusta marraskuulle, jolloin koloradonkuoriainen ehtii tehdä kaksi sukupolvea vuodessa. Toisaalta kuoriainen on hyvin sopeutuvainen ja pelkona on, että se pysyvästi asettuneena sopeutuisi nopeasti uuden elinympäristönsä ilmastoon.

Toistaiseksi kuoriaisen aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat jääneet meillä suhteellisen pieniksi.

"Ongelmaa tai taloudellista menetystä voivat aiheuttaa torjuntatoimista aiheutuvat varoajat, jolloin esimerkiksi varhais- tai syysperunan myyntisesonki menetetään", Virtanen sanoo.

Toimintaohjeet koloradonkuoriaisia löydettäessä tai epäiltäessä:

Ota kuoriaiset talteen, jotta havainto voidaan varmistaa. Laita epäilyttävä kuoriaisaikuinen, toukka tai lehdellä oleva munaryhmä esimerkiksi lasipurkkiin ja laita ruuaksi perunan lehtiä.

Ilmoita havainnostasi Eviran havaintoilmoituspuhelimeen: 040 801 4407 (joka päivä 9–20). Tarkastaja tekee kuoriaisen lajimäärityksen.