Ministeriön maitopäätökset johtamassa umpikujaan
Maidon hinta tuottajille
on laskenut viime aikoina merkittävästi. Ollaan kriisirajoilla. Miten haasteeseen vastataan, jotta alalla kannattavan toiminnan edellytykset säilyvät?
Olen monissa eri tilaisuuksissa ottanut puheeksi kiintiöiden tärkeyden alan kannalta, ja niiden muuttamisen tuotanto-oikeudeksi.
Tilaisuuksissa paikalla ovat olleet sekä edellinen että nykyinen maatalousministeri ja silloinen valtiosihteeri Risto Artjoki.
Lähinnä Artjoki on tämän ajatuksen useaan otteeseen tyrmännyt (MT 16.12.2013). Perusteluna hänellä oli, ettei mitään ylitystä C-alueella tapahdu, joten tuotanto-oikeuksia ei tarvita.
Tämän hän perusteli tutkimuksilla (ennusteilla), jotka sen kuulemma osoittavat. Nyt olisikin hyvä tietää: kuka, missä ja milloin tällaisen tutkimuksen on tehnyt.
Todellisuus on kuitenkin nyt aivan toisenlainen. Kiintiöt ylittyvät noin 100 miljoonaa litraa. Vaarana on, että tästä syystä tukia C-alueella leikataan ja etenkin silloin, jos tuotanto
C-alueella edelleen kasvaa.
Edellisen kerran noin 15 vuotta sitten, kun maitokiintiö ylittyi, maitoala itse (osuuskunnat) päätti omaehtoisesta kiintiösakon perimisestä ylittäjiltä. Näin tehtiin ainakin parina vuonna ja tällä saatiin maidontuotanto kiintiön rajoihin sekä estettyä tukien leikkaus.
Myöhemmin, kun tilanne jälleen oli hallinnassa, sakkomaksut palautettiin maitoalalle. Siis kiintiöitä (tuotanto-oikeuksia) tarvittiin ja mielestäni niitä tarvitaan jatkossakin.
Ellei tilanteeseen puututa, käy entistä huonommin. Tuottajahinta on jo todella alhainen, eikä se enää kestä uusia pudotuksia. Seuraavaksi ajaudutaan tilanteeseen, jossa maitotiloille tulee realisoinnin tarve.
Tätäkö nyt halutaan ministeriötä myöden (MT 16.12.2013, 18.12.2013 ja 20.12.2013)? Tai kuten Artjoki sanoi, että laitetaan tuotantorakennusten investoinnit jäihin, niin kyllä tuotanto vähenee. Tähän pätee mielestäni sanonta vahingon tapahduttua: on turha pyllistää kun on jo housuissa!
Vahinko on tapahtunut, kun tuotanto-oikeudet on jo ylitetty.
Luulisi tämän nyt jokaisen ymmärtävän. Mikään investointien jäädyttäminen tai hakukielto jälkeenpäin ei auta jo menetetyissä tuissa.
”Ministeriön päätöksen seurauksena maidontuotanto tulee kasvamaan pohjoisella alueella huomattavasti. Yksittäisen tilan kannattaa rajoitteen poistuttua lisätä tuotantoa kaikki resurssit hyväksi käyttäen. Ministeriö riskeeraa omalla päätöksellään pohjoisen tuen maksuperusteen olemassaolon. Samalla vaarannetaan myös hyvä tuottajahinta.” (MT Lukijalta 8.1.2014 Hannu Kainu, Esa Kotala, Jarno Kämäräinen).
Tämä kaikki on käymässä toteen.
Maitoala on merkittävin tuotantosuunnista. Tämän vuoksi ei luulisi olevan kenenkään etu, että maidontuotanto ajetaan kiville omaehtoisesti ministeriön toimesta. EU:n komissio ei tällaista ratkaisua ole vaatinut.
Kaikkien toimijoiden tulisi tarttua asiaan ja pelastaa se, mikä pelastettavissa on. Ei riitä, että ongelma ymmärretään vaan pitää tarttua toimeen.
Organisaatiot ovat siihen kyllä olemassa. Aikaa on vähän, mutta riittävästi.
Matti Rinta-Kohtamäki
Maitovaltuuskunnan pj.
(v. 1995–2003)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
