Jääasiantuntija sai eteensä retkeilijän ottaman valokuvan, joka sai myös kollegat hiljaiseksi – "Kukaan ei keksinyt, miten se oli syntynyt"

Jäätyessään vesi muodostaa värejä ja kuvioita, jota ei voi ennustaa eikä aina edes selittää. 

Ehdottomasti yleisin kysymys Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntijalle Jouni Vainiolle on, uskaltaako jäällä liikkua. Hänen vakiovastauksensa on myös pakkastalvina, että "tiettyä varovaisuutta noudattaen".

Suosituin yleisöpalaute puolestaan on kännykällä otettu valokuva jostain erikoisen näköisestä jäämuodostelmasta. Melkein aina tahdotaan tietää, kuinka tuo luonnon tilataideteos on syntynyt?

"Jään kummallisia muotoja ja värejä löydetään koko ajan, sillä korona-aikana ihmiset ovat tottuneet liikkumaan ulkona ja kännykkäkamerat ovat aina taskussa", Vainio sanoo.

Jään eksoottisille muodoille löytyy selitys usein mutta ei aina. Tänä talvena Vainio sai tutkittavakseen saariston ulkoluodolla napatun kuvan, jossa oli 10 senttiä korkea, kolmion mallinen ja sisältä täysin ontto jäätorni.

"Katselimme sitä kollegojen kanssa. Kukaan ei keksinyt, miten se oli syntynyt."

Vainio itse veikkaisi jääteoksen saaneensa alkunsa maahan tippuneen koivunlehden reunojen jäädyttyä kalliolampareessa. Paine on saattanut pusertaa ja jäädyttää vettä hitaasti ylöspäin lehden keskiosista. Ehkä.

Veden jäätyminen alkaa joka tapauksessa pakkasella yleensä lehdestä, roskasta, ilmakuplasta tai mistä tahansa, jonka ympärille kiteet voivat muodostua. Ensin vesi jähmettyy ja leviää ohuena riitteenä vaakasuoraan. Jääkannen alla se alkaa sitten paksuuntua.

"Harva tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi 50-senttinen jää ei enää paljon paksuunnu, sillä pakkasen on läpäistävä lumi ja jää, jotka ovat aika hyvä eriste."

Juuri luonnon eristekerroksen vuoksi Vainio ei osaa sanoa varmaksi, mikä jää kestää milloinkin ja mikä ei. Jossain paikassa jäätä voi olla melko ohuesti pitkästä pakkasjaksosta huolimatta, jos lumi on eristänyt ja hidastanut jäätymistä. Samasta syystä matalat järvet harvoin jäätyvät pohjaan saakka.

"Hirveästi yli metrin paksuista jäätä ei voi syntyä. Vuonna 1985 mitattiin Kemin edustalla tasaisen jään paksuudeksi 122 senttiä. Laskeskelin säiden perusteella, että jäästä olisi maksimissaan voinut tulla 131-senttistä, jos sinä talvena lunta ei olisi tullut lainkaan."

Keväällä jään lujuuden arvioiminen vaikeutuu yhä, sillä sulaessaan jää ei ohene vaan pehmenee.

"Kevätauringon porotuksessa jää voi muistuttaa yhteen ahdettuja mehupillejä. Veneellä siitä ei pääse läpi, mutta yritäpä seisoa tuollaisten päällä."

Ihmisten jääkuvia katsoessaan Jouni Vainio huomaa joskus ajattelevansa, että pitääkö kaikkea kysellä ja kaikkeen olla selitys. Toisaalta hän tunnustaa olevansa itsekin samanlainen jäätarkkailija.

Vainio opiskeli yliopistossa fysiikkaa. Jäätutkija hänestä tuli, kun mies halusi työskennellä jonkin silmillä havaittavan asian parissa.

Ensimmäiseksi työpaikaksi valikoitui Merentutkimuslaitos, ja nyt on menossa jo 35. talvi Ilmatieteen laitoksen sääpalvelussa. Vainiolla saattaa hyvinkin olla sormensa pelissä, kun radiossa luetaan lähes loputtoman pitkiä jäätiedotuksia tai kun Tornion ja Kemin välissä kerrotaan olevan kiintojäätä.

"Tutkijan luonne vaatii pikkupoikamaista uteliaisuutta. Yhä huomaan suustani pääsevän huomaamatta 'vau' hienojen jäämuotojen edessä tai kun jää ääntelee ja rasahtelee jalkojen alla."

Lapsuuden upea muisto on mökiltä, kun talvi oli lumeton mutta järven jää lasimaisen kirkas ja läpikuultava. Silloin hänestä tuntui kuin olisi kävellyt vetten päällä.

Tuollainen kokemus on harvinainen, sillä vastoin mielikuvia jää ei juuri koskaan ole väritön. Siihen vaikuttavat sään heijastukset sekä veden ja maaperän koostumus. Niinpä kallion seinämiä alas valuva vesi ottaa maata mukaansa ja värjää jään ruskeaksi tai kellertäväksi. Kirkas auringonlasku taas maalaa jäätä punaiseksi ja pilvetön taivas sinertävin sävyin.

"Etelämantereella olen nähnyt täysin turkooseja jäävuoria."

Aikoinaan Vainio työskenteli merentutkimusalus Arandalla ja ylitti sillä muun muassa molemmat napapiirit ja päiväntasaajan.

Yksi yhä toteutumaton unelma liittyy sekin jäähän, eikä sitä varten tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

"Tahtoisin kokea meren jäätymishetken ulkosaaristossa."

Lue lisää:

Jääkiipeily vaatii kehon ja mielen hallintaa - Kevät tuo lajiin paitsi mukavuuden myös vaarat

Jäätilanne vaihtelee runsaasti ja voi heikentyä lauhan sään myötä – varmistu aina jään paksuudesta ennen pilkille tai hiihtämään lähtöä

Oikeissa oloissa luonto tekee vedestä taidetta – joko tunnet spagettijään, hiusjään ja lumikääryleet?