Raskaus voi jäädä huomaamatta elämänhallinnan ongelmien takia – ”Lapsen adoptioon antaminen on ihmisille todella vaikea tilanne”

Hyvin myöhään paljastuvat raskaudet ovat vähentyneet merkittävästi 2000-luvulla. LEHTIKUVA / EEVA-MARIA BROTHERUS.  

Vielä 2000-luvun vaihteessa tällaisia tapauksia oli selvästi nykyistä enemmän, kertoo Husin Naistenklinikan ylilääkäri ja Helsingin yliopiston dosentti Mervi Väisänen-Tommiska.

”Nykyisessä tietoyhteiskunnassa osaaminen on lisääntynyt, koulussa opetetaan enemmän asioita, raskaustestejä saa kaikkialta ja ylipäätään raskauden stigma on vähentynyt. Ei ole enää mikään kummallinen juttu, vaikka olisi raskaana esimerkiksi ilman parisuhdetta – enää ei tarvitse pistää päätä pensaaseen ja yrittää olla tietämättä asiasta.”

Väisänen-Tommiskan mukaan hyvin myöhään ilmi käyvien raskauksien taustalla voi olla monenlaisia elämänhallinnan haasteita. Ihmisellä saattaa olla esimerkiksi vaikeita mielenterveyden ongelmia tai päihderiippuvuuksia, jotka hankaloittavat arjessa selviytymistä ja estävät huomaamasta raskauden mahdollisia merkkejä.

Toisaalta kaikille naisille ei tule erityisiä raskausoireita lainkaan ja on olemassa myös sellaisia raskauksia, joissa vuodot jatkuvat koko raskausajan. Joillakin taas on niin epäsäännölliset kuukautiset, että pidempikin tauko voi tuntua tavanomaiselta.

Väisänen-Tommiskan mukaan Husissa on vuosittain muutamia tapauksia, joissa nainen hakeutuu päivystykseen vatsakivun tai pahoinvoinnin takia, ja kyse onkin hyvin pitkälle edenneestä raskaudesta tai jopa synnytyksestä.

”Olemme huomanneet, että perusterveydenhuollon päivystyksissä lisääntymisikäisiltä naisilta on syytä aina vatsakivun tai pahoinvoinnin selvittelyissä ottaa myös raskaustesti – riippumatta siitä, mitä nainen itse sanoo, kun kysytään, voiko hän olla raskaana. Kun ihminen haluaa jonkun asian olevan totta ja uskoo siihen voimakkaasti, hän saattaa sulkea mielestään asioita.”

Väisänen-Tommiska kertoo, että suurin osa myöhäänkin ilmi käyvistä raskauksista tulee ihmisille iloisena yllätyksenä.

”Monet pariskunnat sanovat, että he eivät ole yrittäneet tehdä lasta, mutta heillä ei ole myöskään ollut ehkäisyä käytössä, jolloin aina gynekologina mietin, että eivät nämä kyllä lääketieteellisesti kovin suunnittelemattomia raskauksia silloin ole.”

Väisänen-Tommiskan mukaan Suomessa ei ole tutkimustietoa siitä, kuinka paljon tällaisia myöhään paljastuvia raskauksia kaiken kaikkiaan on, mutta esimerkiksi Husissa hyvin pieni osa raskaana olevista jättää väliin alkuraskauden seulontatutkimuksen raskausviikoilla 10–14 – ja todennäköisesti ainakin osa heistä siksi, ettei tiedä vielä olevansa raskaana.

Husin Naistenklinikalla vuoden 2023 aikana tehdyn seurannan mukaan kaikista raskaudenkeskeytykseen hakeutuvista naisista vain 0,7 prosentilla on takanaan yli 12 raskausviikkoa. Väisänen-Tommiskan mukaan Suomessa raskaudenkeskeytyksiä on ylipäätään vähän verrattuna muihin Pohjoismaihin.

”Näissä myöhään tehdyissä raskaudenkeskeytyksissä eivät korostu esimerkiksi mitkään tietyt etniset ryhmät.”

Raskaudenkeskeytys voidaan tehdä Suomessa naisen omasta pyynnöstä ennen 12. raskausviikon päättymistä. Valviran luvalla raskaus voidaan keskeyttää viikoilla 12–20, ja keskeytysperusteeksi riittää esimerkiksi se, että lapsen hoito olisi hakijalle huomattava rasitus.

Raskaudenkeskeytys on mahdollista viikkoon 24 asti vaikean sikiövaurion tai -epämuodostuman perusteella, mutta Väisänen-Tommiskan mukaan suunnittelemattomissa ja ei-toivotuissa raskauksissa ei ole sen enempää sikiöön liittyviä ongelmia kuin muissakaan raskauksissa.

Kun raskaana oleva nainen päättää antaa lapsensa adoptoitavaksi, taustalla on lähes aina tilanne, jossa raskaus on todettu liian myöhään eikä raskaudenkeskeytys ole enää mahdollinen, kertoo Pelastakaa Lapset ry:n aluepalveluiden johtaja Kristiina Mattinen.

”Lapsen adoptioon antaminen on ihmisille todella vaikea tilanne, ja jos raskaudenkeskeytys on vielä mahdollinen, on äärimmäisen harvinaista, etteikö sitä tehtäisi. Tilanteisiin liittyy paljon hankalia tunteita, kuten häpeää.”

Jos ihminen valitsee adoption mieluummin kuin raskaudenkeskeytyksen, taustalla voi Mattisen mukaan olla esimerkiksi vakaumuksellisia syitä. Nämä ovat kuitenkin yksittäistapauksia.

Pelastakaa Lapset ry on valtakunnallinen organisaatio, joka antaa adoptioneuvontaa lähes kaikille adoptioprosessia harkitseville suomalaisille. Mattinen kertoo, että keskimäärin 12 suomalaista vuodessa antaa järjestön kautta vastasyntyneen lapsensa adoptoitavaksi. Vielä 20 vuotta sitten tapauksia oli vuosittain keskimäärin 30.

Jos biologinen isä on tiedossa, Mattisen mukaan Suomen adoptiolaki velvoittaa ottamaan isän mukaan adoptioneuvontaan riippumatta siitä, onko isyys vahvistettu. Selvästi suurimmassa osassa tapauksista raskaana oleva nainen on kuitenkin tilanteessa yksin, eikä isästä ole välttämättä tietoa.

Joskus naiset ovat yksinhuoltajia, joilla on ennestään niin monta lasta, etteivät he pysty enää huolehtimaan useammasta ja valitsevat adoption tästä syystä.