hellan kulmilta Matkustanmahallani
Matkustan mahallani.
Jos minulta kysyy, ”Millaista siellä oli?”, joutuu yleensä kuulemaan, mitä siellä söin.
Juuri muuta en muista, maisemiakin harvoin. Ruoka luo paikalla tunnelman ja jälkeenpäin muistot.
Kaurakeksejä ja maitoa sinikukallisista laseista lapsuuden mökillä Päijänteellä.
Mummun valmistama makkaraleipä ja termoskahvi, kun heräsin kesäaamuun maalla.
Myöhemmin mahtavia munkkeja Tampereella, pehmeää rusinamakkaraa Turussa ja suussa sulavia vatruskoita Ilomantsin Parppeinpirtillä. Hyvää leipää kaikkialla kotimaassa.
Ulkomaan albumista:
Täydellistä Nizzan salaattia ranskalaisen moottorien vieruskuppilassa Provencessa.
Valkoiset pöytäliinat, hillitty miestarjoilija ja haarukassa hajoava kanakimpale kasviskermassa Brysselin sydämessä.
Merisuolassa pyöritetyt tirisevät sardiinit baskimaalaisen laiturin paistokojusta, kun aurinko on juuri jättänyt Biskajanlahden horisontin.
Päivän annos (plat du jour) eli etova-aromisia sukuelinmakkaroita ranskalaisten rekkakuskien suosikkihuoltamolla jossakin Normandian suunnalla.
Rakuunalla maustettua kermaista kanakeittoa Budapestin korttelikapakassa.
Kiitospäivän ateria Amerikassa: ramenia, kiinalaista nuudelikeittoa, tikuilla syötynä, rinnuksille valuen, ainoana valkoisena kiinalaisten keskellä suuressa syöttölässä, kun muut paikat eivät olleet pyhänä auki.
Ja ennen kuin ehdin avata ruokalistaakaan: tuhdin mamman pöytään lennättämä pestopasta italialaisessa pitsiverhobaarissa.
Unohdinko naapurin? Kun Ruotsissa tilaa lettuja, saa kaveriksi mansikkahilloa, joka maistuu sydäntalvellakin siltä kuin se olisi vasta keitettyä.
Tästä maha edellä matkailusta joutuu kanssani kärsimään koko perhe. Mäkkäri ja ABC ovat todellakin vain tankkausasemia.
En ole poistunut elämässäni montaa kertaa Euroopan mantereelta, mutta jo pelkkä ajatus pyörryttää: riittääkö muistini, mahtuuko mahaani koko maailma?
Eija Mansikkamäki on toimittaja Maaseudun
Tulevaisuudessa.
eija.mansikkamaki@mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
