Sata vuotta pärinää ja tärinää

Teos seuraa moottorisahan teknistä kehitystä ja markkinoita sekä käyttöä Suomessa vuosikymmenten halki. Kuvan kanssa esitellään 100 kenties merkittävintä sahamallia. Kuvituksena on vanhoja valokuvia ja mainoksia.

Tiedonjanoisia palvelee lisäksi luettelo kaikista Suomeen tuoduista merkkisahoista.

Ensimmäisinä vuosikymmeninä moottorisahaa kehiteltiin eri suuntiin: oli liikkuvaa justeerinterää, kaarisahaa, sirkkeliä ja erilaisia moottoreita.

Koneet painoivat järkyttävän paljon. Tärinä ja melu veivät metsureita ennenaikaisesti eläkkeelle.

Kunnolla moottorisaha löi läpi vasta 1950-luvulla, kun sitä kykeni käyttämään yksi mies. Hintakin asettui tavallisen metsurin ulottuville. Tietyt tekniset ratkaisut vakiintuivat.

Aina pelkkä tekniikka ei yksin vakuuttanut: maahantuojat järjestivät esimerkiksi karsintakursseja, jotta voitiin todistaa, että tämäkin työvaihe onnistuu ilman kirvestä.

Suomalaiselle moottorisahatuotannolle – kyllä, sitäkin on ollut – on uhrattu oma lukunsa.

Mielenkiintoinen on professori Pentti Harstelan arvio, jonka mukaan moottorisaha piti Suomessa pintansa hakkuukoneita vastaan metsureiden palkkausjärjestelmän ansiosta.

Tuore teos lienee suunnattu moottorisahojen keräilijöille sekä entisille ja nykyisille käyttäjille. Paikoin sahojen teknisen evoluution ymmärtäminen edellyttää tuntemusta moottoritekniikasta. Ilman sitä vaikkapa kalvokaasutin ja keskipakoiskytkin voivat jäädä merkityksettömiksi sanoiksi.

Riikilä jättää huomiotta moottorisahan metsän ulkopuolella. Jostain syystä juuri tällä työkalulla jongleeraamalla on viihdytetty yleisöä – käyvillä sahoilla, luonnollisesti.

Moottorisaha on löytänyt tiensä myös hirren- ja kuvanveiston välineeksi sekä rakennustyömaille kirvesmiehen kalupakkiin. Näistäkin kehityskuluista olisi ollut muutama sana paikallaan.

Mikko Riikilä: Moottorisaha – sata vuotta Suomessa. 216 sivua. Metsäkustannus.

Avaa artikkelin PDF