jauhiaisen pussista Euron siunaus ja kirous
Kansan kielenkäytössä eurosta on tullut kirosana vailla vertaa. Kaikki vähänkin talouteen liittyvät, pieleen menneet asiat on helppo laittaa euron syyksi.
Itse kuulun siihen työtä tehneeseen luokkaan, joka puolustaa euroa mutta ei euromaita hoitaneiden valtioiden talouspoliittisia ja poliittisia päättäjiä. Päättäjät eivät ansaitse päänsilitystä, sillä eurokerhoon otettiin maita, jotka eivät läpäisseet pääsykoetta. Jos on luotu hyvä strategia, koko porukan on oltava sen takana.
Euron osalta strategia (siis päämäärät ja tavoitteet) ovat olleet hienot, mutta operatiivista toimintaa on hoidettu täysin ala-arvoisella tavalla: hyvä veli ja -sisarjärjestelmällä, jossa kavereiden kunnia ja rahojen pelastaminen on ollut tärkeämpää kuin valitun tien kulkeminen.
Pienemmissä piireissä tällaisesta hyvä veli -järjestelmästä joutuu vastaamaan tuomioistuimissa. Suurissa pöydissä samanlaista toimintaa harrastavia kutsutaan valtiomiehiksi.
Oheisen taulukon sanoma on yksiselitteinen. Koko Euroopan yhteisön yksi perusajatuksista oli luoda maailman kilpailukykyisin talous. Parikymmentä vuotta sitten Euroopan unionista ajateltiin luotavan vastavoima silloisia talouden jättiläisiä Yhdysvaltoja ja Japania vastaan.
Taulukko kertoo, että jopa euromaat ovat onnistuneet hyvin. Taulukon ulkopuolelta voin todeta, että koko Euroopan unioni on selviytynyt vielä paremmin.
Kehityksestä voidaan todeta myös toinen kehityspiirre. Yksi yhteisön tavoite on ollut kaventaa elintasoeroja maiden välillä.
Vertailusta kannattaa jättää pois Luxemburg, joka on oma tarinansa. Jos euromaiden keskiarvoa merkitään luvulla 100, oli vuonna 1999 alimman euromaan suhteellinen osuus luvussa 37 (Viro). 2010 se oli noussut lukuun 59.
Sen sijaan parhaan euromaan suhteellinen luku oli noussut vastaavana aikana vain luvusta 116 lukuun 123 (Hollanti). Siis ylimmän ja alimman kerroin oli supistunut 3,1:stä 2,1:een (ylin jaettuna alimmalla).
Mielestäni tämä kertoo hyvästä onnistumisesta siinä filosofiassa, että rikkaat maat auttavat köyhiä maita erilaisilla rakennetukitoimilla. Suomikin on ollut näiden tukitoimien saaja tänä aikana. Eikä se ole jäänyt ”palkinnotta”. Suomen suhteellinen luku on kasvanut vuoden 1999 tasosta 102 tasoon 106.
PAAVO JAUHIAINEN
Kirjoittaja on entinen
yritysjohtaja, joka tarkastelee tilastojen ihmeitä tällä palstalla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
