Kilpailutuksia kierretään inhouse-yhtiöiden avulla – aukeaako Pandoran lipas viimeinkin?
Suomessa kunnat omistavat yleisesti marginaalisen osuuden inhouse-yhtiöistä, mikä on mahdollistanut sidosyksikköhankintojen tekemisen ilman kilpailutusta. Narkkinaoikeuteen nostetut valitukset luovat selkeän esteen tällaisille hankinnoille, kirjoittavat Hannu Vilpponen ja Tommi Mikkonen.Nyt markkinaoikeuteen nostetut valitukset luovat selkeän esteen tällaisille hankinnoille.
Rovaniemen ja Lohjan kaupunkien tekemät päätökset hankkia rakennetun ympäristön tietojärjestelmäratkaisuksi Kuntien Tiera oy:n toteuttaman Tiera Cityn ovat joutuneet markkinaoikeuden tarkasteluun. Rovaniemen ja Lohjan kaupunkien siltä tekemistä sidosyksikköhankinnoista on nostettu valituksia.
Tilanteeseen liittyy merkittäviä haasteita hankintalainsäädännön näkökulmasta.
Hankintalaissa hankintayksiköllä viitataan hankinnan tekevään tahoon, esimerkkitapauksissa hankintayksikköjä ovat Rovaniemen ja Lohjan kaupungit, ja sidosyksiköllä hankittavan tuotteen tai palvelun toimittavaan tahoon, jota hankintataho on mukana omistamassa.
Hankintalain pykälä 15 määrittelee sidosyksikön hankintayksiköstä muodollisesti erillisenä, päätöksenteon kannalta itsenäisenä yksikkönä. Lisäksi edellytyksenä on, että hankintayksikkö voi käyttää määräysvaltaa ja vaikuttaa sidosyksikön päätöksiin. Esimerkiksi edellä mainittu Lohja omistaa Tierasta 1,5 prosenttia eikä sillä ole määräysvaltaa Tieran hallituksessa. Siten Lohjan kaupungilla on Tieran strategisissa päätöksissä ainoastaan 1,5 prosentin omistukseen perustuva äänivalta yhtiökokouksessa.
Suomessa on yleinen käytäntö, että kunnat omistavat inhouse-yhtiöitä, joissa niiden omistusosuus voi olla marginaalinen. Esimerkiksi Kuntien Tieralla Oy:llä on omistajia tällä hetkellä 400, jossa mukana 242 kuntaa, 18 hyvinvointialuetta, lukuisia kuntayhtymiä sekä useita kuntaomisteisia osakeyhtiötä. Omistajien käytännössä marginaalinen omistusosuus on kuitenkin toiminut perinteisesti valtuutuksena sidosyksikköhankinnoille.
Nyt markkinaoikeuteen nostetut valitukset luovat selkeän esteen tällaisille hankinnoille.
Hallitusohjelmassa on kirjauksia inhouse-yhtiöiden toiminnan kehittämisestä, mutta ne ovat vasta mietinnän asteella. Hyvinvointialueiden aloituksen yhteydessä hyödynnettiin olemassa olevia inhouse-yhtiöiden palveluita, jotta varmistettiin hyvinvointialueiden toiminnan aloitus aikataulussa.
Tästä on Kuluttaja- ja Kilpailuvirasto (KVV) asettanut seuraamusmaksuja, ja parhaillaan se odottaa markkinaoikeuden linjauksia sidosyksikköhankinnasta. KKV on esimerkiksi vaatinut Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen Sarastialta tekemän hankinnan sopimuskauden lyhentämisestä ja asettanut nimellisen 1 000 euron seuraamusmaksun. Seuraamusmaksun määrässä on huomioitu, että useilla hankintayksiköillä on epätietoisuutta siitä, miten sidosyksikköaseman edellytyksiä ja määräysvaltakriteerin täyttymistä tulisi tulkita.
Markkinaoikeuskäsittelyt voivat aiheuttaa merkittävää viivettä hankintaprosessille. Riippumatta lopputuloksesta markkinaoikeuden käsittely kestää yleisesti ottaen vuoden. Tämä viive vaikuttaa hankinnan suunnitteluun ja toteutukseen sekä aiheuttaa epävarmuutta osapuolille.
Rovaniemen ja Lohjan tekemän Tiera City -hankinnan tilanne tuo esiin kysymyksiä sidosyksikköhankintojen oikeudellisista näkökulmista ja herättää keskustelua siitä, miten omistusosuuden tulisi vaikuttaa määräysvaltaan ja hankintapäätöksiin liittyviin päätöksentekomekanismeihin.
Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi velvoittaa tilaajat uudelleenkilpailuttamaan kaikki ne hankinnat, joista ne ovat saaneet vain yhden tarjouksen.
KKV:n tuoreen tutkimuksen mukaan tavoite kilpailuttaa uudelleen yksittäisten tarjousten kilpailutukset on kustannussäästöjen näkökulmasta järkevä. Lisäksi erillinen kilpailutus voi tuoda kokonaisuudessaan kustannussäästöjä kunnalle, vaikka inhouse-yhtiöt ovat kilpailuttaneet tarjoamansa tuotteet ja palvelut. Myös hankittava palvelu voidaan tällöin räätälöidä sopimaan paremmin tarpeeseen.
Kunnallishallinnossa käytetään paljon inhouse-yhtiöiden palveluita sujuvoittamaan hankintaprosesseja ja varmistamaan toiminnan häiriötön jatkuminen. Jos sidosyksikköhankinnoista joudutaan luopumaan tai inhouse-yhtiöt joudutaan pilkkomaan, tulee siitä todella iso ja kallis savotta kunnille.
Pallo on markkinaoikeudella.
Hannu VilpponentutkijatohtoriTommi MikkonenprofessoriJyväskylän yliopistoArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





