Senegalin Väinämöinen
ALAJÄRVI (MT)
”Mina olen Vainamoinen. Vaka vanha Vainamoinen.”
Tumma mies seisoo pieni rumpu kainalossaan, eikä näytä sen enempää vanhalta kuin Kalevalasta karanneelta. Liikuntasalissa istuvalla yleisöllä on hauskaa.
Rumpu alkaa puhua. Se riittää todistukseksi, nauru muuttuu ihailuksi.
Senegalilaissyntyisen Yamar Thiamin soitto on ollut tuhansille lapsille ja nuorille ensikosketus afrikkalaiseen musiikkiin.
Vangitsevan tunnelman luo tama, puhuvaksi rummuksi kutsuttu soitin.
”Kauan aikaa sitten, kun Senegalissa ei ollut vielä radiota tai puhelinta, meidän täytyi soittaa rumpua kertoaksemme mitä tapahtuu, jos vaikka tulipalo syttyi tai käärme puri”, Thiam selittää.
”Tottakai sillä voi soittaa mitä tahansa, rockmelodioista Beethoveniin.”
Ääninäyte saa hymyilemään: jäätelöauton tunnussävelmä ja Smoke On The Waterin riffi ovat helppo tunnistaa.
Thiam syntyi pohjoissenegalilaiseen Mallan kylään ”rumpu kädessä”.
”Opin soittamaan korvakuulolta seuraamalla isääni, setääni ja isoveljeäni”, muusikkosuvun jälkeläinen kertoo.
Verenperintönä hän on myös griot, wolof-heimon suullisen perinteen säilyttäjä ja välittäjä. Vertaus Väinämöiseen ei olekaan kaukaa haettu.
Seitsemän vuotta kestänyt kuivuus ajoi perheen kotikylästä pääkaupunkiin Dakariin, jossa syntyi 1970-luvun lopulla perinteitä ja modernia poppia yhdistänyt mbalax.
Lahjakas rumpali kasvoi ammattilaiseksi uuden musiikkityylin imussa ja pääsi soittamaan Afrikan tunnetuimman tähden Youssou N’Dourin yhtyeeseen.
Sitten tuli mies kaukaa Pohjolasta. Kitaristi Hasse Walli kokosi paikallisista muusikoista Asamaan-yhtyeen ja vei sen Suomeen kesällä 1988.
Alunperin oli puhe vain kahden viikon vierailusta Kaustisen musiikkijuhlille.
”Pidin siitä valtavasti ja ihmiset pitivät meistä. Lopulta olimme täällä neljä kuukautta.”
Sen jälkeen Thiamista tuli muuttolintu. Kesä toisensa jälkeen hän palasi Suomeen kiertueille, kunnes vuonna 1993 oli edessä pysyvän pesän rakentaminen.
”Olin tavannut Helsingissä vaimoni, joka opiskeli Sibelius-Akatemiassa.”
Uran luominen Suomessa ei ollut helppoa, mutta Thiam ei antanut periksi.
Lyyran Tähtikuvio & Vegan riveissä hän kiersi yli kymmenen vuoden ajan kouluja Hangosta Utsjoelle. Muun muassa Uppo-Nallen riimejä ja Kantelettaren runoja säveltänyt orkesteri oli pitkään Konserttikeskuksen myydyin bändi.
”Ennätyksemme taisi olla kahdeksan konserttia yhtenä päivänä.”
Puhuvan rummun mestari on maustanut myös monia levyjä. Viimeisin on Sakari Kukon & Humbalax-yhtyeen Paratiisi (2011), joka sisältää uusia tulkintoja suomalaisista klassikoista, kansanlauluista Somerjokeen.
”Niihin kaikkiin on saatu senegalilainen rytmi.”
Thiamin kokemuksen mukaan levy-yhtiöt ja keikkajärjestäjät tekevät yhteistyötä mieluiten sellaisten bändien kanssa, joilla on suomalainen johtohahmo. Siksi Suomessa asuvien senegalilaisten perustamalla Galaxylla on ollut enemmän kysyntää ulkomailla kuin kotimaassa, vaikka yhtyettä pidetään lajissaan yhtenä Euroopan korkeatasoisimmista.
Sitkeä työ palkittiin vuonna 2005, kun Galaxy sai kulttuuriministeriön Suomi-palkinnon.
”Olimme siitä hyvin onnellisia ja tunsimme itsemme rennommiksi, sillä olimme ehtineet ajatella, että kukaan ei välitä meistä.”
Vaimonsa juurilla Alajärvellä Thiam on asunut vuodesta 1997 lähtien. Pohjalaisella kylänraitilla saa kulkea rauhassa nimmarin metsästäjiltä, mutta Senegalissa mies tunnistetaan kadulla. Ihailijat myös vertailevat Thiamin veljeksiä armotta.
”Kunpa fanit näkisivät minut töissä”, vaatimaton tähti nauraa.
Pelkällä musiikilla ei elä, mutta Hoiskon kyläkoulun koulunkäyntiavustaja pitää pestistään.
”On hyvä elää erilaista elämää ja oppia uusia asioita.”
Sydän sykkii soittamiselle, mutta loppujen lopuksi on jotain tärkeämpää.
”Sinulla voi olla talo, mutta joku on koditon. Sinulla on ruokaa, joku toinen on taas nälkäinen. Jos Jumala antaa sinulle rahaa, on hyvä auttaa ihmisiä, joilla ei sitä ole”, tapailee Thiam veljensä kanssa tekemäänsä laulua.
Elämän lahja on osattava käyttää oikein.
HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
