Koivun jalostus harppaa uuteen sukupolveen
Hartolan jalostuskokeessa on kasvatettu 50 erilaista kahden valiopuun risteytyksestä tuotettua erää. Parhaiten kasvaneita risteytysperheitä vastaavaa siementä tuotetaan tulevaisuudessa siemenviljelyksillä. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoHARTOLA (MT)
Hartolassa, Rautaveden rantamilla, kasvaa kenties Suomen paras koivikko. 22 vuotta kasvaneiden puiden latvat huitelevat metreissä yhtä korkealla kuin metsällä on ikävuosia, paikoin jopa hieman korkeammalla. Pisimmät koivut ovat kasvaneet 1,25 metriä vuodessa.
Pari vuotta sitten harvennuksessa korjattiin jo muutama tukkikokoinen puu.
Koivikon alulle panija, koivunjalostaja Risto Hagqvist Metsäntutkimuslaitokselta (Metla), on tullut arvioimaan hyvistä koe-eristä lupaavimmat. Puut on jo mitattu, mutta Hagqvist tekee vielä silmämääräisen kokonaisarvion parhaille risteytysperheille.
”Puiden testaaminen on välttämätöntä, jotta nähdään kaikki ominaisuudet. Tyvitukin laatu on tässä ikävaiheessa jo muodostunut, ja esimerkiksi runkohalkeamien esiintyminen selviää vasta 15 vuoden iässä.”
Ensi vuonna kaupalliset siemen- ja taimituottajat voivat hyödyntää kokeen ja sen rinnakkaiskokeiden tuloksia käytännössä. Kokeen emo- ja isäpuut ovat tiedossa ja tallessa. Niiden vartteet istutetaan muovihuoneisiin tuottamaan uuden sukupolven siemenviljelyssiementä.
Luvassa on entistä parempaa rauduskoivua koko Etelä-Suomen istutusten ja edelleen tulevaisuuden vaneriteollisuuden tarpeiksi.
Hartolan puut ovat niin sanottuja kolmannen polven jalosteita. Ensimmäisen polven muodostivat luonnonmetsistä valitut yksilöt, pluspuut.
Niitä risteytettiin keskenään ja jälkeläisiä koekasvatettiin. Risteytyksistä valittiin jälleen kasvatuskokeiden avulla parhaat keskenään risteytettäväksi. 1940–50-luvuilla pluspuiden valinnasta alkanut koivunjalostus on pyörinyt pian kolme kierrosta.
Hypähdys jalostuskierrokselta seuraavalle kestää noin 20 vuotta. Risteyttämiseen kuluu muutama vuosi, ja kokeiden perustaminen ja kasvatus mittauksineen vievät 15 vuotta. Siinä ajassa risteytysten väliset erot saadaan selville.
Koivun jalostuksessa painotetaan kasvunopeutta ja laatua vanerintuotannon näkökulmasta. Laatu merkitsee rungon suoruutta ja pyöreyttä sekä oksien hentoutta, vähäisyyttä ja suurta kulmaa runkoon nähden. Myös haarojen ja pystyoksien määrä otetaan huomioon.
Uusien koivujalosteiden tilavuus kasvaa jopa kolmanneksen nopeammin kuin luonnonpuun.
Koivunjalostuksen moottori oli aikoinaan Metsänjalostussäätiö, jonka käytännön toiminta sulautettiin osaksi Metlaa vuosituhannen vaihteessa. Nykyisin säätiö myöntää apurahoja, ja Metla jatkaa jalostusohjelmia. Metsänjalostuksen keskus on Lopella Haapastensyrjän toimipaikassa.
Hagqvistin mielestä koivun kasvatusta ja vaneriteollisuutta kannattaisi pitää yllä. Esimerkiksi Ruotsissa vaneriteollisuutta ei juuri ole, ja koivutukista saa harvoin tukin hinnan.
Suomessa vaneriteollisuus voi toistaiseksi kohtalaisesti. Kotimainen raaka-ainevaranto ei kuitenkaan uudistu niin kuin ennen. Koivikoita istutetaan vuosittain vain 2 500 hehtaaria. Vielä 1990-luvulla istutettiin yli 10 000 hehtaaria vuodessa.
Hagqvist pitää kuusen suurta osuutta istutuksista lyhytnäköisenä. Hirvivahinkojen pelon vuoksi kuusta kasvatetaan sille sopimattomilla, jopa tyvilahosta kärsivillä alueilla. Taimet kasvavat kyllä komeasti, mutta kunnon tiliä niistä metsistä ei koskaan tule.
”Hirvi aiheuttaa valtavia piilokustannuksia metsätalouteen. Maanomistaja maksaa ne tulevaisuudessa.”
Kuusen yksipuolisessa suosimisessa on muitakin vaaroja.
”Jalostuksessa ja tutkimuksessa uskotaan koivuun, koska se on ilmastonmuutoksen voittaja. Jos omistaisin metsää, perustaisin sekapuustoja.”
HENRIK SCHÄFER
Uusien koivujalosteiden tilavuus kasvaa jopa kolmanneksen
nopeammin kuin luonnonpuun.
Koivikoita istutetaan vuosittain vain 2 500 hehtaaria. Vielä 1990-luvulla istutettiin yli 10 000 hehtaaria vuodessa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
