Uunibisnes on isossa murroksessa – juukalaisen Tulikiven talousvaikeudet ovat jatkuneet jo vuosia
Tulikiven perustanut 80-vuotias teollisuusneuvos Reijo Vauhkonen uskoo vuolukiven uuteen renessanssiin. ”Uunit kestävät puoli vuosisataa, emmekä tiedä, millaiseksi maailma muuttuu tulevaisuudessa."
Reijo Vauhkonen on kaskiviljelijän poika, joka kohosi palkituksi teollisuusjohtajaksi ja Tulikivi Oy:n luojaksi. 80-vuotias teollisuusneuvos vieraili Juuassa Tulikiven tehtaalla, jota johtaa nykyään hänen poikansa. Kuva: Lari LievonenJuukalaisen Tulikivi Oy:n tehdashalleissa on viileää ja hiljaista, koska tuotanto on heinäkuun ajan kesätauolla työntekijöiden lomien takia.
Tulikivi Oy:n vuonna 1980 Pohjois-Karjalaan perustanut Reijo Vauhkonen esittelee tuotantolinjoja yhdessä kivimies Risto Inkisen kanssa.
Ensimmäisessä työvaiheessa pyöräkuormaaja tuo louhokselta noin 11 tonnia painavan kivilohkareen tehtaalle. Hallissa kivi otetaan sahausvaunuun ja sen paloittelu aloitetaan. Robotit tekevät nykyään automatisoidulla tehtaalla ison osa työstä.
”Robotit ruokkivat tuotantolinjoja, eikä kiviä nostella enää juurikaan käsin. Automatisoinnin vuoksi kivimiehen työ ei ole enää fyysisesti yhtä raskasta kuin ennen”, Inkinen sanoo.
Tulikivi-konsernilla on työntekijöitä 185 henkeä. Automatisaation vaikutuksen näkee siinä, että vuonna 2007 henkilöstöä oli vielä keskimäärin 682.
Reijo Vauhkonen siirsi elämäntyönsä, vuolukivivalmistuksen, pojalleen Heikki Vauhkoselle vuonna 2013. Kesäkuussa 80 vuotta täyttänyt teollisuusneuvos seuraa tarkasti kivialan kehitystä.
Tulikivi Oy on ollut pahoissa talousvaikeuksissa jo useamman vuoden ajan, koska kiviuunit eivät ole käyneet kaupaksi entiseen malliin. Yhtiön tilikauden tulos oli viime vuonna 1,6 miljoonaa euroa tappiollinen, ja liikevaihto laski 0,7 miljoonaa euroa.
Yhtiön liikevaihto oli viime vuonna 28,6 miljoonaa euroa, kun se esimerkiksi vuonna 2014 oli vielä 39,3 miljoonaa euroa. Vauhkosen mukaan nyt on kivialalla pientä piristymistä ilmassa. Saksa on noussut suurimmaksi vientimaaksi, ja Venäjällä Tulikivi-tuotteiden kysyntä on kasvussa.
”Koko kiviteollisuus perustuu yhteen tuotannonalaan. Toisesta kassasta ei saa korvaavaa rahaa, kun koko rintamalla menee heikosti”, Vauhkonen sanoo.
Uusien Karelia- ja Pielinen-takkamallistojen myynti kasvaa Euroopassa ja Suomessa.
”Saksalaiset panivat atomivoimalat kiinni, ja nyt he ovat huomanneet tarvitsevansa lämmitystä. Myös Itä-Euroopassa on nähtävissä pientä nousua uunien kysynnässä.”
Tulikivi pyrkii markkinoimaan kiviuuneja esimerkiksi sairaaloiden ja terveyskeskusten henkilökunnalle. Terveydenhuollon laitoksissa on usein koneellinen ilmanvaihto, mikä saattaa altistaa esimerkiksi astmalle.
Kotimaan osuus koko yhtiön liikevaihdosta on noin 45 prosenttia. Tulikiven myyntineuvottelijan Maritta Hirvosen mukaan eri osissa Suomea myydään vähän erilaisia uuneja.
”Etelässä myydään eniten uusia mallistoja, kun Jyväskylän ja Oulun välillä käyvät kaupaksi perinteiset takka-leivinuunit.”
Hirvonen painottaa, että tulisija ei ole enää pelkästään lämmityslaite, vaan myös kodin sisustuselementti.
Vauhkonen kertoo, että Tulikiven uuneja ostetaan erityisesti kesämökeille, joita muutetaan talviasuttavaan muotoon.
”Uunissa pystyy laittamaan ruokaa, ja siihen on mahdollista asentaa myös sähkövastukset ja ajastus. Mökille voi napsauttaa pienen alkulämmön kotoa lähtiessä, ja sitten vain pökköä pesään.”
Ilmalämpöpumppu on toimiva lämmitysratkaisu moneen kotitalouteen. Ennen sotia syntyneelle Reijo Vauhkoselle on tärkeää, että kriisitilanteessa kotona on käytössä ylimääräinen turvakortti.
”Uunit kestävät puoli vuosisataa, emmekä tiedä, millaiseksi maailma muuttuu tulevaisuudessa. Minulla on kotini keittiössä puuhella. Pystyn keittämään tai paistamaan ruokaa, vaikka sähkövirta katkeaisi.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
