Tutkijat esittävät uuttamallia hirvitalousalueiksi
muslaitoksesta, Ari Nikula ja Juho Matala Metsäntutkimuslaitoksesta, Laura Mononen Itä-Suomen yliopistosta, Milla Niemi Helsingin yliopistosta sekä Sauli Härkönen Suomen riistakeskuksesta.
REIJO VESTERINEN
Esityksessä riistanhoitoyhdistyksiä (298) on niputettu suuriksi kokonaisuuksiksi ja muodostettu Suomeen 46 hirvitalousaluetta.
Aluejakoa varten tutkijat kokosivat tiedot vuosien 2000–2009 hirvikannasta ja sen tuottavuudesta, korvatuista hirvien metsävahingoista sekä hirvikolareista. Lisäksi otettiin huomioon karhun ja suden runsaus, joka vaikuttaa hirvikantaan erityisesti siellä, missä petoja on paljon.
Havainnot on koottu riistanhoitoyhdistyksittäin, koska pienemmiltä alueilta ei ole saatavissa riittävän luotettavia tietoja.
Suomi jaettiin ensin neljään suuralueeseen, jokaiselle niistä luotiin oma profiili.
Pohjoisella alueella on kohonnut metsätuhoriski, pieni tuotto hirvilehmää kohti, mutta erityisesti viime vuosina paljon saalista pinta-alaa kohti. Idässä petojen vaikutus on suurin, kolaririski huomattava.
Lounaisella suuralueella hirvituotto on korkea, vahinkoriskit keskitasoa ja suurpetojen merkitys pieni. Läntisin alue on korkeatuottoinen ja siellä vahinkoriskit ovat melko alhaiset.
Muodostettujen hirvitalousalueiden keskikooksi tuli 654 926 hehtaaria. Teoreettisen hirvitalousalueen kooksi pääteltiin yli sata tuhatta hehtaaria enemmän, koska vierekkäiset alueet muistuttavat toisiaan ainakin 50 kilometrin etäisyydelle asti.
Uutta aluejakoa verrattiin seurantapannoilla varustettujen hirvien liikkeisiin. Suuret vesistöt ja pitkät riista-aidat rajaavat hirvien elinpiiriä, mutta erityisesti alle kolmevuotiaat hirvet vaeltavat pitkiä matkoja yli aluerajojen.
Kainuussa peura-aita sekä suurimmat vesistöt rajaavat pantahirvien kulkua. Pohjanmaalla joet ohjaavat hirviä jonkin verran. Etelä-Suomen hirvien kulkua rajoittavat eniten riista-aidat.
Aluejaon perusteella tutkijat esittävät jatkotarkasteluja. Riistanhoitoyhdistysten rajoista luopuminen auttaisi etenkin siellä, missä hirvien kesä- ja talvilaitumet ovat eri yhdistysten alueilla.
Hirvien liikkuvuudesta tarvitaan kattavampi tieto, jotta esitys voitaisiin tarkentaa ja ottaa käyttöön.
Tutkijoiden mielestä tähän tarvitaan riistanhoitoyhdistysten asiantuntemusta.
Suomen hirvikannan hoitosuunnitelmaa valmisteleva projektipäällikkö Jani Körhämö ei usko, että kattava liikkuvuus- ja elinpiiritutkimus valmistuu hoitosuunnitelman aikataulussa. ”Esityksessä on oikeita asioita pohjalla, mutta kaavamaisuutensa vuoksi se ei sellaisenaan kelpaa käytäntöön.”
Suomen riistakeskuksen Kaakkois-Suomen alue on nykyisin jaettu viiteen hirvitalousalueeseen. Riistapäällikkö Erkki Kiukas on vasta alustavasti tutustunut tutkijoiden esitykseen. Siinä on perusteita uuteen aluejakoon.
Kaakkois-Suomessa tehtiin hirvien liikkuvuustutkimusta 1990-luvulla. Metsästäjiltä kyseltiin, mihin suuntaan hirvet mihinkin vuodenaikaan vaeltavat.
Liikennettä turvaavat hirviaidat rajoittavat eläinten liikkumista myös Kaakkois-Suomessa.
Lisää aitaa on tulossa muun muassa 7-tien varteen.
Keski-Suomessa hirvien liikkeet tunnetaan kohtalaisen hyvin. Riistapäällikkö Jukka Purhosen mielestä esitetty uusi aluejako ei paranna hirvikannan hoitoedellytyksiä.
Esimerkiksi Saarijärven hirvet kuuluisivat samaan alueeseen kuin Pohjanmaan rannikon eläimet. Myös piirin pohjoisimmat ja kaakkoisimmat hirvet on sisällytetty samaan alueeseen.
Aluejakoesitystä puidaan tarkemmin talven mittaan riistanhoitoyhdistysten neuvottelupäivillä.
Hirvitalousalueiden uudelleenmäärittelyn ovat tehneet Jyrki Pusenius, Raisa Tiilikainen ja Jenni Miettunen Riista- ja kalatalouden tutki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
