Kilometrivero suosii maaseutua
Liikenneministeriön työryhmää vetänyt Jorma Ollila esittää siirtymistä liikenteen kilometriverotukseen. Se toisi seurantalaitteet kaikkiin autoihin.
Verotuksen kovuuteen vaikuttaisi ajettujen kilometrien lisäksi auton päästöt. Sen lisäksi maksua porrastettaisiin liikennevirtojen mukaan. Ajaminen harvaanasutulla alueella olisi halvempaa kuin taajamissa.
Muutoksen tavoitteena on pitää valtion liikenteeltä keräämät verot vähintään nykyisellään. Nykyisen järjestelmän uhkana on autojen kulutuksen lasku, joka laskee verotuloja.
”Suomi on pitkien etäisyyksien maa, eikä joukkoliikenne ole kattavaa. Maaseudulla asuvia tuettaisiin siten halvemmalla liikkumisella”, Ollila perustelee aluejakoa.
Ollilan aiemmin esittämässä vyöhykejaossa halvempaa verotusta olisi sovellettu vain käytännössä asumattomilla seuduilla. Työryhmän varsinaisessa ehdotuksessa vyöhykkeitä on kolme.
Kolmijaossa edullisemmat vyöhykkeet kattaisivat asumattoman maaseudun lisäksi harvaan asuttuja maaseutupaikkakuntia.
Laskennallisissa esimerkeissä asumattoman alueen taksana on käytetty 1–2 senttiä kilometrillä. Taajaan asutulla maaseudulla 3 senttiä ja kaupungeissa noin 4 senttiä kilometrillä.
Periaate olisi, että vähän ajavat selviävät nykyistä halvemmalla. Paljon ajavia systeemi vastaavasti rokottaa. Kaupungeissa enemmän kuin maaseudulla. Vyöhykkeistä ja taksoista päättäminen jää poliitikkojen tehtäväksi.
Ollilan mukaan kilometrivero ei koskisi kuorma-autoja ja linja-autoja. Teollisuudelle ja elinkeinotoiminnalle ei lisäkustannuksia haluta sälyttää.
Henkilöautojen osalta reunaehtona on, ettei valtion verokertymä saa laskea. Uusilta autoilta poistuva autovero kerättäisiin siten kilometriveroina takaisin.
Ongelmana on siirtymäkausi. Ilman sitä veromuutoksen odottelu pysäyttäisi autokaupan vuosiksi. Siirtymäaika taas notkahduttaisi verotulot tilapäisesti.
”Tähän emme ole keksineet oikeudenmukaista ratkaisua”, Ollila myönsi.
Toinen järjestelmän heikkous on sen kalleus. Veronkeruun, järjestelmän ylläpidon ja seurantalaitehankintojen kustannukset nousevat satoihin miljooniin euroihin. Työpaikkoja syntyisi etenkin hallintoon.
Myös teknologiateollisuudelle irtoaisi seurantalaitteiden valmistuksesta satojen miljoonien eurojen potti. Autojen paikannus kiinnostaa myös vakuutusyhtiöitä ja erilaisten palveluiden tarjoajia.
Kaupallisista sovelluksista huolimatta Ollila odottaa, että autoilijoiden olisi maksettava seurantalaitteesta hankinnan ja asennuksen lisäksi vuosimaksua.
Ollila myöntää, että nykyinen järjestelmä on moninverroin kustannustehokkaampi. Hän arvelee, että uuteen järjestelmään voitaisiin siirtyä vuoteen 2025 mennessä. Silloin se koskisi kaikkia autoja.
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
