Perussuomalaisten liemi kiehuu

SIMONKADULLA

Timo Soini on taitava mies. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajavaaliin on runsas viikko. Soini ilmoitti viime viikon lopulla, että hän haluaa ryhmän johtoon henkilön, jonka kanssa puolueen puheenjohtaja tulee hyvin toimeen. Soini asettautui mahtikäskyllään tukemaan parasta ehdokasta, nykyistä vetäjää, Pirkko Ruohonen-Lerneriä.

Soinin viime sunnuntain plokikirjoitus oli tyly vastaus puoluekollegalle, kansanedustaja Kaj Turuselle. Tällä tavoin leikataan turhilta toiveilta siivet. Savonlinnalainen Turunen ilmoitti muutamia päiviä aiemmin pyrkivänsä ryhmän johtoon. Kannatusta hän sai heti Juha Eerolalta.

Vaaleja Soini ei tietenkään vastusta, mutta hän haluaa pitää puolueen avainpaikalla puolueen kokeneimman naisparlamentaarikon.

Perussuomalaisten ryhmänjohtajavaali piristää eduskuntavuoden alkua. Kertooko vaali jotain perussuomalaisten valtakamppailusta, vai onko kyse pelkästään taitavasta mediatempusta?

Vaali tuo puolueelle silkkaa julkisuutta. Mistään linjariidoista ei ole kyse, vaan pelkästä henkilökinasta.

Puoluetoimiston työmies Matti Putkonen tuntenee hyvin tämäntyyppiset operaatiot. Media nimittäin aina innostuu perussuomalaisten keskinäisestä ristivedosta ja tarttuu syöttiin herkästi.

Moisen vaaliasetelman rakentaminen ei ole työmiehelle vaikea tehtävä. Turunenkin tietää, ettei hänellä ole mahdollisuuksia menestyä. Ruohonen-Lerner puolestaan tietää Soinin tuen merkityksen. Haastettavalla ei ole hätää.

Kisa puolueen yksittäisestä johtopaikasta ennakoi myös murrosta. Kesäkuussa valittava perussuomalaisten puoluejohto vie puolueen seuraaviin eduskuntavaaleihin. Jos menestystä tulee, moni puolueen nokkahenkilö kisaa seuraavista ministerikyydeistä.

Eduskuntavaaleista on kulunut alle kaksi vuotta. Puoluekannatuksissa valtionhoitajapuolueiden kurssi on kääntynyt laskuun (HS 23.1.). Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen epäsuosio kasvaa entisestään, eivätkä tulevat talouspäätökset juuri tuo lohtua.

Poliittinen ilmasto on epäsuosiollinen varsinkin sosiaalidemokraateille, sillä molemmat oppositiopuolueet ovat jo kirimässä ohi demarien.

STX-telakkatukipäätös niittää demarien suosiota, mutta se on samalla myös niitti hallituspuolueiden ohimolle. Oppositio onkii tilanteessa rusinat ja moittii hallitusta, kun se ei toiminut toisin, jotta Turun telakan työpaikat olisivat säilyneet entisellään. Kuinkas muutenkaan.

Telakkakeskustelu jatkuu kuumana, mutta pyörii ympyrää. Eduskunnassa asiasta järjestetään vielä välikysymyskeskustelu perussuomalaisten johdolla. Vaikuttaa taas siltä, että Suomeen mahtuu kerrallaan vain yksi poliittinen puheenaihe.

Lopuksi täytyy kiittää Britannian pääministeri David Cameronia. Kuluneella viikolla hän antoi kovin kitkerän vaalilupauksen. Samalla hän teki palveluksen kaikille eurokriittisille ryhmittymille

Britannian uhmaikäinen käyttäytyminen levinnee nimittäin pian EU:n sisällä. Jo kesän 2014 eurovaaleissa saatetaan kerrankin äänestää yhteisen eurooppalaisen tavoitteen puolesta.

Mikäli Britannian konservatiivit voittavat 2015 parlamenttivaaleissa, vuoden 2017 loppupuolella maassa järjestetään kansanäänestys EU-jäsenyydestä. Cameron kalastelee uhkauksellaan briteille vahvaa neuvotteluasemaa, sillä maa haluaa neuvotella uuden, entistä suosiollisemman EU-sopimuksen. Jo nyt britit maksavat suhteessa vähän jäsenmaksuja unionille.

Eurovaalit järjestetään puolentoista vuoden kuluttua. Suomessakin voitaisiin järjestää EU-kansanäänestys – vuoden 1994 toisinto. Mikä puolue lähtisi ajamaan asiaa vaaleissa?

Eurouskovaisille kokoomuslaisille Cameronin puheet ovat silkkaa myrkkyä. Mutta miksei jokin eurooppalainen puolue voisi profiloitua EU-potkupuolueeksi? Eurokriisin seurauksena ensi potkittaisiin pois etelän rahanholvaajat, etunenässä kreikkalaiset. Seuraavassa aallossa unionista ulos heitettäisiin britit. Eiväthän he koskaan ole edes oikein innostuneet koko EU-touhusta.

JANNE IMPIÖ

Avaa artikkelin PDF