Jatkuvan kasvatuksenhakkuut jääneet vähäisiksi

Perinteiset hakkuutavat ovat säilyttäneet asemansa. Metsälain muutoksen jälkeen alle 0,3 hehtaarin pienaukkojaei tarvitse uudistaa. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkisto

Vuoden alusta muuttunut metsälaki vapautti metsien käsittelyn.

Suurin muutos koski aiemmin jyrkästi tuomittua jatkuvaa kasvatusta, joka muuttui sallituksi. Myös metsän uudistamista kahlehtivista ikä- ja järeysrajoista luovuttiin.

Metsälain perälaudaksi jäi uudistamisvelvollisuus. Siitä tingittiin vain pienaukkojen osalta.

Etenkin jatkuvan kasvatuksen kannattajat olivat vuosia rummuttaneet menetelmän eduista ja vaatineet sen hyväksymistä. Myös muut metsänomistajat ottivat valinnanvapauden kasvun tyytyväisenä vastaan.

Radikaalin lakimuutoksen vaikutukset eivät ole vastanneet suuria odotuksia. Muutokset metsän hakkuutapoihin ovat jääneet vähäisiksi. Pitemmällä aikavälillä muutoksia voi silti tapahtua.

Esimerkiksi syyskuun alussa tehtyyn Metsätutkaan vastanneista metsänomistajista lähes joka neljäs kertoo uusien metsänhoitomenetelmien kiinnostavan. Alkuvuoden hakkuissa se ei kuitenkaan ole näkynyt.

Syksyyn mennessä metsänkäyttöilmoituksia kirjattiin noin 445 000 hehtaarille.

Tuosta määrästä vain 0,6 prosenttia eli vajaa 3 000 hehtaaria oli erilaisia poiminta- ja pienaukkohakkuita.

Toiminnanjohtaja Jari Yli-Talonen Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksestä kertoo, että jatkuvan kasvatuksen hakkuut eivät ole juurikaan työllistäneet aiheeseen perehtynyttä toimihenkilöä. Edes vaihtoehtoisista hakkutavoista tiedottaminen ei ole tilannetta muuttanut.

”Tämä on selkeä pettymys. Jatkuvaan kasvatukseen tähtääviä leimikoita ja hakkuita on tehty vain murto-osa odotuksesta.”

Yli-Talonen pohtii, onko syy rahassa. Erikoissuunnittelu on tavallista leimikkosuunnittelua kalliimpaa. Toisaalta myös kantohinnat jäävät väistämättä perinteisiä avohakkuukohteita alemmaksi.

”Näissä hakkuissa on pyöritty harvennuspuun hinnoissa tai jopa niiden alapuolella. Se kertoo ostajien varovaisuudesta, joka koskee sekä hakkuita että kohteiden hinnoittelua.”

Eniten Päijät-Hämeessä on tehty pienaukkohakkuita. Nekin ovat lähinnä talvikorjuukohteita, joita on vaikea saada kaupaksi.

Toiminnanjohtaja Jari Ursin Kymenlaakson metsänhoitoyhdistyksestä kertoo samanlaisesta tilanteesta toimialueellaan. Pienaukkohakkuita oli lokakuuhun mennessä leimattu vajaa parikymmentä hehtaaria. Se on murto-osa yhdistyksen 5 000 hehtaarin leimauksista.

Ursinin mukaan uusia hakkuumenetelmiä vaativat kohteet ovat käyneet heikosti kaupaksi. Myös toteutuneissa hakkuissa on ollut vaikeuksia, koska menetelmiä ei ole aiemmin kokeiltu.

Pohjois-Suomessa metsän käytön vapautuminen johti kasvatusmetsien avohakkuisiin.

Metsänomistajalla on vapaus päättää, milloin metsä kaadetaan, mutta uudistamisesta pitää huolehtia.

Pelkona on, että avohakatun kasvatusmetsän uudistaminen unohtuu.

Suomen metsäkeskuksen tarkastuspalveluiden päällikkö Aki Hostikka kertoo huomanneensa, että into metsän uudistamiseen on heikentynyt.

”Metsänuudistamisen taso on tulossa alas. Se näkyy jo nyt taimimäärissä. Metsänomistajat yrittävät päästä uudistamisesta entistä halvemmalla.”

JARMO PALOKALLIO

Avaa artikkelin PDF